Hyrryytysta Sihanoukvillessa

Kambotsassa me pysyimme loppujen lopuksi kovista suunnitelmista huolimatta turistikolmiolla: Phnom Penh, Siem Reap (Angkor Wat) ja Sihanoukville. Sihanoukvillelta emme odottaneet yhtaan mitaan, koska olimme lukeneet, etta se olisi hirvea turistirysa, taynna lankkareita ja oikea ymparistoongelmien kulminoituma. Meidan matkaoppaan (Footprint: Vietnam, Cambodia, Laos - EI SUOSITELLA! Hyvat taustakertomukset ja ihan jees tekstit joistakin kohteista, mutta kaytannon vinkit jaavat hyvin vahaisiksi. Hyva opas tosin silloin, kun kaytossa on jokin muu opus myos) kuvaukset joka ikisesta paikasta osui kuitenkin taydellisesti pieleen ja nain kavi myos Sihanoukvillen osalta.

Okei, pitaa varmaan huomioida, etta nyt on low season, mutta olimme Sihanoukvillessa kuitenkin khmerien uudenvuoden aikaan, jolloin kambotsalaiset itse olivat turisteina juurikin Sihanoukvillessa. Tasta huolimatta suurin osa beacheista oli lahes tyhjia (ainoastaan Ochu mikaliesanahirviobeach oli varmasti sille tyypilliseen tapaan taynna kambotsalaisia turisteja - koko ranta on rakennettu etelaeurooppalaiseen tapaan tayteen kahviloita, ruokapaikkoja jne. ja Otres Beach puolestaan oli taynna lankkareita ja muutenkin niin tyypillinen lankkarighettomesta, josta ei luonnollisesti mitaan aitoa Kambotsaa loytynyt)! Luulimme joutuvamme Sihanoukvillen Khao San Roadille, kun myohaan illalla kaupunkiin saapuessamme pyysimme tuktukia viemaan meidat Weather Station Hillille. Oppaamme oli sanonut sen olevan halvan majoituksen ja oluen keskittyma Sihanoukvillessa. Sen sijaan paikka osoittautuikin ihan kivaksi paikaksi ja varmasti aidommaksi kuin Otres Beach! Uskoisin, etta siella oli ollut turistikeskittyma aiemmin ja varmaan high seasonilla kaikki mestat on ihan taynna, mutta nyt meidan parvekkeelta oli hyva katsella paikallisten ihmisten elamaa ja uudenvuoden juhlimista. Parin sadan metrin paassa oli Victory Beach, joka oli hyvin rauhallinen ranta ainakin tahan aikaan vuodesta. :)

Mutta niin... Sihanoukville oli kaikin puolin rauhallinen kaupunki. Liikennettakin oli TODELLA vahan ja koska tuktukit veloittivat melkoista summaa ihan lyhyistakin matkoista (eika parinkaan kilsan kavely kuumuudessa edes takaisin houkuta), saimme loistoidean vuokrata skootteri meidan guesthousesta. Paivan vuokra oli vain 5 dollaria (taysautomaatti) ja Teijo on samanlaisilla hyrryyttanyt koko pienen ikansa, joten eipa siina muuta kuin skootterilla ajelemaan vaan!

Paiva oli oikein lammin ja aurinkoinen. Paasin ekaa kertaa koko elamassani istumaan skootterin kyytiin (mika ei muuten ollut YHTAAN vahimmassakaan maarin vaikeeta, seuraavan kerran rauhallisessa mestassa voisin harjoitella ajamistakin. Varo vaan Katja, vaadin kohta sinnuu ostamaan uuden motskan!) ja se oli aikas mahtavaa, vaikka takapuoli puutuikin ihan alyttoman nopeasti...

Mutta niin, oltiin ehditty hyrryyttaa varmaan puolisen tuntia ja kayda katselemassa pari rantaa (Independence Beach ja Sokha Beach, kaikilla beacheilla on aikalailla oma tunnelmansa Sihanoukvillessa, joten niiden kiertely on ihan huippua!), kun lahdimme katsomaan turistirysinta rantaa koko kaupungissa. Sinne suunnatessamme paasimme risteykseen, jossa oikealle kaantyminen olisi vienyt meidat sille Ochusanahirviobeachille ja suoraan oli monta isoa kylttia, joissa luki mm. Otres Beach. Tuolloin emme tienneet viela mitaan muuta jalkimmaisesta rannasta kuin sen, etta Teijon kaveri Tero oli sita suositellut, joten paatimmekin lahtea kaymaan siella ensin. Kerkesimme juuri paasta risteyksesta, kun poliisi pysaytti meidat. Poliiseilla on Kambotsassa vain 20 dollarin kuukausipalkka, joten lisakeino ansaita rahaa on luonnollisesti turistien rahastaminen. Talla kertaa poliisit olivat ilmeisesti pystyttaneet kielletyn ajosuunnan merkin juuri tahan kohtaan hieman piiloon ja luonnollisesti opaskylttien jalkeen (taydellinen spotti kylla taytyy myontaa, silla Otres Beachille ei varmana mene kukaan paikallinen!). Lisaksi Teijo oli viela unohtanut ottaa ajokorttinsa mukaan, joten siita poliisi sai viela paremman rahastuskeinon. 50 dollaria oli vaatimus, mutta me selvittiin n. 35 dollarilla, koska meilla ei yksinkertaisesti ollut enempaa kateista (eika mitaan muitakaan pankkikortteja, koska kaikki oli guesthousen seiffissa) mukana. Puokkiin kun sen pistaa, niin summa ei ollut yhtaan hassumpi, eika edes kaatanut meidan paivabudjettia. Ja saipahan poliisi perheelleen vahan uudenvuoden viettorahaa! Mutta oli siina kylla maha aika kuralla, kun mie viela niin tykkailen kaikista virka-asuisista ihmisista (toisin sanoen haluun juosta niita karkuun niin kovaa kuin jaloillani paasen). :D

Seuraavaksi hyrryyteltiin sitten takaisin guesthouselle ja onnistuttiin piristamaan toisemme nimenomaan juuri talla ajattelutavalla, ettei poliiseilla ole liikaa rahaa ja kuinka vaarin se on, etta niiden pitaa tehda toita moisella palkalla! Ei mikaan ihme, etta maa on taynna korruptiota.

Matka jatkui ja hyrryytettiin ensin sanahirviobeachille, jossa juotiin IHANAT bananasheikit - NAM NAM! Koko ranta oli hyvin jannittava, meri oli taynna jotain puhallettavia vekottimia (tuli mieleen Euroopan turistirannat) ja vesiskoottereita. Beach oli jarjettoman pitkakin, mutta paatettiin kayda vilkaisemassa Otres Beachia. Se olikin sitten niin tyypillinen lankkaribackpackerpaikka: hataselti pystytettyja bungaloweja ja beachrafloja, paljon bambumajoja, rentoa meininkia, ihme musiikkia ja kaikkea hyvin jannittavaa safkaa yms. Juuri tallaisessa ymparistossa on varmasti hyva rentoutua, kun elaa vaatimattomasti ja kuluttaa aikansa ainoastaan beachilla ja kahviloissa istuessa. Jotenkin en vaan itse ole viela silla fiiliksella, etta haluaisin lankkarikeskittymassa majailla... Ehkapa sekin aika tulee. Mutta lankkareita nakee kylla ihan riittavasti muuallakin ja etenkin SUOMALAISIA on koko ajan kimpussa, kun meidat nyt on harvinaisen helppo suomalaiseksi tunnistaa, kun satutaan puhumaan keskenaan suomea...

Mutta niin harhauduin taas asiasta. Kun oltiin hyrryytetty eteenpain Otres Beachilta ja bongailtu hiljaisia ja rakentamattomia rantoja ja uiskenneltu, aikomuksenamme oli suunnata takaisin ja kiertaa kaupungin toiselle puolelle. Teijo irroitti lukon renkaasta ja pakkasi sen huolellisesti skootterin satulan alla olevaan lokeroon, avaimineen kaikkineen. Satula paukahti paikoilleen ja kaikki alkoi olla valmiina lahtoon... Harmi vaan, etta lukossa oli samalla koko skootterin avain ja samaa avainta tarvittiin satulalokeron aukaisuun! :D Tuijoteltiin siina sitten pyoraa jonkun aikaa ja mie olin aika vakuuttunut, etta se olisi helppoa murtaa auki (eikos kaikkialla aina sanota, ettei juuri tuohon lokeroon kannata jattaa mitaan, kun se pollitaan sielta kuitenkin?), Teijo sen sijaan totesi, etta pitaisi saada vara-avain guesthousesta, toiselta puolen kaupunkia. Se kuulosti jarkevalta ja kun paikalle saapui lahimman baarin omistaja, markkinoi han samaa ideaa. He yrittivat eka soittaa guesthouseen, mutta koska meilla oli skootterin vuokrauskuittikin hukkunut jonnekin, ei oikeeta numeroa loytynyt. Eras jatka suostui hyrryyttamaan Teijon sitten guesthouselle kuudella dollarilla. Hinta oli ihan alyton, mutta eipa silla mitaan valia, kun puokkiin sekin meni :D Mie jain sitten istuksimaan beachille (ei yhtaan hassumpi paikka jumittaa muuten). Meni 10 minuuttia, kun baarin omistaja tuli miun luo meidan skootterin avainta heiluttaen. "Mun kaverilla oli yks avain ja se kavi tuohon teidan skootteriin niin saatiin se auki." HAHA! Eli ei tosiaan kannata jattaa mitaan arvokasta siihen lokeroon... No seuraavaksi mie yritin saada Teijoa kiinni, mutta silla oli puhelin aanettomalla ja koska meilla ei ole paikallisia liittymia, kulki miun puhelu jonkun vaihteen lapi ja numerona nakyi Teijon puhelimessa 001 ja 007, joten ei se ois kuitenkaan miulle ikina vastannut. Viestitkaan ei menny lapi, joten odottelin siina kaikessa rauhassa, etta herra tuli takaisin. Teijon ilme oli aika jannittava, kun istuin skootterin selassa ja heiluttelin sille avainta, kun se tuli takaisin... Baarin omistaja ei kasittanyt muuten yhtaan, etten lahtenyt ajamaan skootterilla Teijon peraan, vaikka myonsinkin sille, etten osaa ajaa koko vekottimella.

Hyrryyteltiin sitten viela vahan lisaa, ajeltiin kaupungin toiselle puolelle, nahtiin apinoita, jotka soi banaania ja muuta mukavaa. Hieno ja tapahtumarikas hyrryytyspaiva oli siis!

Nyt ollaan siis Vietnamissa, Ho Chi Minh Cityssa, toista (tai ekaa, saavuttiin eilen illalla) paivaa. Lahdetaan nyt vahan kiertelee kaupunkia, haluttiin tassa ensin vahan levata kaikessa rauhassa. Vietnamissa saadaan olla 15 paivaa ilmaiseksi (ts. ilman viisumia) ja se tulee varmasti kaytettya kokonaan. Niin hienolta maalta vaikuttaa, etta tahan haluaa tutustua niin hyvin kuin on mahdollista 15 paivan aikana!