Pala Bangkokia

Nyt alkaa olla viikko reissua takana. Koska Teijo halusi tulla kattelemaan futiksen high lightit on se kai itselle yksi ja sama kirjoitella pari sanaa.

Ensimmaiset vastaan tulevat ongelmat ilmenivat ennen kuin ehdittiin edes paasta pois Suomesta. KLM vaati menolippujen lisaksi liput pois Thaimaasta, koska maassa saa olla ilmaiseksi ilman viisumia ainoastaan 30 paivaa. Thaiviranomaisilla on tasta kylla saanto, jota ei sen kummemmin seurata. Teijo on mennyt Thaimaahan vaikka kuinka monesti ilman paluulippuja eika niita ole ikina ennen vaadittu. No, eihan sekaan ole ennen lentanyt KLM:lla. Onneksi meilla oli runsaasti aikaa ja saatiin lainata Helsinki-Vantaan lentokentalla sijaitsevan kuvakaupan nettia ja tietokonetta, jotta saatiin ostettua lentoliput Pnohm Penhiin. Mikali lippuja ei olisi saatu, olisi lentokoneeseen paasy ollut hyvin vaikeaa ellei mahdotonta. Thaimaan paassa ketaan ei tietenkaan lentoliput kiinnostaneet, joten aika turha juttu oli koko lippujen osto. Ja arsyttavin mahdollinen asia, kun joku ei meinaa paastaa pois Suomesta!! :D Mutta kaipa ne liput voisi kayttaa, samapa se kai olisi lentaa Kambodzaan ekana. Katsellaan, kunhan lentopaiva (7.4) lahenee.

Me ollaan nyt oltu Bangkokissa 16. maaliskuuta keskiviikosta asti. Me yovytaan Madam Guesthousessa Nsoingam Dupleella (menikohan kirjoitusasu edes oikein... naa nimet ei oo miun vahva puoli. Soikan Dupii mika Soikan Dupii), joka oli alun perin pari vuosikymmenta sitten Bangkokin bacbackereiden ghetto. Nyt bacbackerit ovat keskittyneet Khao San Roadille, mutta itse kylla tykkaan meidan majapaikasta ihan todella paljon.

Bangkokissa viettama aika on vahan venahtynyt Indonesian viisumien odottelun vuoksi. Torstaina yritimme paivalla vieda viisumihakemukset lahetystoon, mutta koska aikaisin aamulla liikkeelle lahto on tuottanut vaikeuksia, ei lahetysto ollut enaa auki (kasittaaksemme ennen kahtatoista pitaisi hakemukset toimittaa sinne). Vietiin hakemukset sitten Khao San Roadille eraaseen matkatoimistoon, joka hoitaa ne lahetystoon. Hinta on vissiin 100 bahtia (n. 2,5 e) suurempi, mutta eipa silla niin valia. Paaasia, etta saadaan viisumit. Asian pitaisi olla kunnossa keskiviikkoiltaan mennessa, joten torstaina olisi tarkoitus lahtea lohoilemaan Koh Sametille.

Mutta Bangkokista... Taa on aivan mahdottoman helppo kaupunki lansimaalaiselle! Julkiset toimii hyvin, taksit on edullisia ja asiat hoituu aina, jos ei englannilla niin elekielella. Oon ihan hurahtanut tahan kaupunkiin, vaikka on kylla ihan mahtavaa paasta kohta johonkin pienempaan paikkaan lepaamaan. Onhan se aina niin, etta isossa kaupungissa tulee tallusteltua ihan jarettoman paljon ja siina sita sitten ollaan jalat rampana jokaisena iltana.

Tahan mennessa me ollaan ehditty tehda jo kaikenlaista. Teijokin on loytanyt uusia puolia Bangkokista, vaikka se onkin kaynyt taalla jo niin monesti aiemmin. Torstaina 17.3 meilla meni paiva rattoisasti shoppaillessa. Indonesian lahetyston jalkeen suuntasimme MBK:hon, joka on iso ja edullinen ostoskeskus liikekeskustan tuntumassa National Stadiumin lahella. Sielta tarttui mukaan jo kaikenlaista mukavaa tavaraa. Illalla kavimme lisaksi Tesco Lotuksessa On Nutissa, jossa sattui myos olemaan pienet yomarkkinat. Eihan sita sitten voinut vastustaa kiusausta kayda syomassa ja juomassa yhdet oluet, kun markkinat noin yleisesti ottaen on ihan mahtavia.

Perjantaina kaytiin sitten Khao San Roadilla viemassa ne viisumihakemukset matkatoimistoon ja noin yleisesti pyorimassa ympariinsa. En jotenkin lammennyt kyseiselle kadulle. Se olisi voinut sijaita ihan missa pain maailmaa vain, olla ihan mika tahansa turistikatu. Paljon mieluummin asustelen meikalaisten majapaikassa. Vaikka siella on toki muitakin turisteja, on paikallisten osuus vaestosta huomattavasti suurempi. Mutta on Khao San ihan kiva paikka erityisesti yoelaman kannalta (jota kaytiin katsastamassa lauantaina ja siksi sunnuntai menikin nukkuessa...).

Lauantaina herailimme suht ajoissa, jotta ehdimme kaupungin toiselle puolelle viikonloppumarkkinoille. Sielta tarttui mukaan ainakin kaksi hametta ja muistaakseni jotain muutakin. Hinnat on ainakin kohdallaan taalla ja tinkiminen on hauskaa puuhaa. Namibiassa sita tuli harjoiteltua, niin taalla on hyva jatkaa taidon kehittamista. Hameet maksoivat 100-200 bahtia, joten ei todellakaan mitaan valittamista.

Mielenkiintoisia juttuja, mita taalla nyt on tapahtunut... No ensinnakin tanne saapuessa pari ekaa paivaa oli suorastaan kylmia! En todellakaan voinut nukkua ilman pitkia kalsareita ja villasukkia ja ulkona tarvisi takkia ainakin iltaisin. Nyt kelit ovat pikkuhiljaa lammenneet ja kylla taalla jo saa hikoilla vaikkei mihkaan liikkuisikaan. Saatiin siis ihan taydellinen laskeutuminen Suomen kylmista keleista tropiikin lampoon.

Huonekavereina on talla hetkella ollut muuraaisten lisaksi raajarikko koppakuoriainen ja torakka. Torakat on itse asiassa aika suloisia otuksia! Harmittaa, kun en onnistunut saamaan siita kuvaa, kun se ehti jo saikahtaa ja juosta karkuun. Teijo ei tykkaa torakoista kovin paljoa (vaikka eihan ne edes pure, eihan? Pitaa kylla lukea niista enemman...), joten nyt ei saa jattaa minkaanlaista roskaa mihinkaan, ettei vaan torakka-armeija hyokkaa :D

Viikonloppumarkkinoilla istuskeltiin syomassa yhdessa katukeittiossa, kun paikalle sattui sopivasti munkki almun keruu reitillaan. Munkit on niin kiva erikoisuus taalla, niita nakee ihan kaikkialla, vaikkei edes viela olla keretty kaymaan missaan temppelissa. Oli ihan parasta, kun sai itsekin lahjoittaa munkille vahan rahaa. Ja mie en koskenut siihen! Naiset ei siis todellakaan saa koskea munkkiin, mika voi valilla tuottaa vaikeuksia, koska munkit matkustaa metrossa ja skytrainissa ihan niin kuin kaikki muutkin.

Metrosta ja Skytrainista puheenollen, paras matkustustapa Bangkokissa on miun mielesta laivalla jokea pitkin. On ihan mahtavuutta hoylata Chao Phraya Express Boatilla satamien valia. Tanaan kaytiin mm. Chinatownissa, niin menomatka hoidettiin metro-skytrain-Express Boat yhdistelmalla. Laivalla seilaaminen ei myoskaan maksa juuri mitaan. No tanaan paastiin pummilla, koska lippu piti ostaa laivasta ja se nyt sitten vahan sitten jai... Mutta ekan kerran kun kuljettiin silla, niin lippu ostettiin ennen laivaan menoa ja hintaa taisi olla n. 12 bahtia per nuppi, vaikka mentiin kuitenkin varmaan 10 pysakin valia. Se paatti muuten hajosi kesken matkan, mutta eipa siina kauaa thaikuilla nokka tuhissut, kun meidat oltiin jo satamalaiturin kautta pakattu tiiviisti uuteen purkkiin.

Koska jalkoja sarkee tallakin hetkella jonkin verran, tuli mieleen, etta ehdittiin tuossa yksi paiva kayda jo jalkahieronnassakin. Hintaa oli 200 bahtia tunnilta, joten kylla siita kannatti maksaa. Miun hierojalla oli kylla vissiin huono paiva tai jotain, kun koko hieronta ei tuntunut juurikaan missaan. Teijo sen sijaan sai kunnon murjonnan ja silla oli ihan uudet jalat sen jalkeen. Pitaa siis menna uudestaan. Olin nimittain etukateen ihan varma, etta koko hieronta sattuu ihan sikana ja olikin sitten aika koomista, kun toinen vaan pikkusen silitteli ja tokki miun jalkoja. Hierojat oli viela miehia, joten kai se olisi kovemmin jaksanut ottaa... Tai sitten se ei uskaltanut, kun pelkasi murjovansa liikaa. Tai sitten silla oli vaan huono paiva eika sita kiinnostanut, kun ei varmasti uskonut saavansa tippia (jota muuten jatettiin se perinteinen 10%, hahaa, kannattaa olla kunnon paivabudjetti niin ei tarvii sniiduilla joka asiasta!) Mutta loppujen lopuksi voisi menna uudestaankin, on naa jalat sen verran kovassa kaytossa!

Unohdin ottaa kameran piuhan mukaan, joten en nyt voi siirtaa kuvia koneelle. Kuvien avulla on paljon helpompi sitten kertoa kaikesta, mita taalla on ja mita ollaan tehty, joten suurimman osan kaikesta mielenkiintoisesta joudun jattamaan seuraavaan kertaan. Elossa siis ollaan, enka voi uskoa, etta tata ihanuutta kestaa kokonaiset 5 kuukautta!!!