Laos oli ehdottomasti paras, ystavallisin ja ihanin valtio, missa
ollaan tahan mennessa kayty! Luontoa riittaa, vaikka vaesto onkin
rajussa kasvussa ja metsia raivataan paljon maanviljelya varten.
Ongelmana ovat kuitenkin rajahtamattomat pommit, jotka ovat seurausta
USA:n alyttomista toimista Vietnamin sodan aikaan Laosissa. USA:han ei
ikina julistanut sotaa Laosille (USA's Secret War on Laos), mutta
pommitti sita silti enemman kuin mita toiseen maailman sotaan
osallistuneita valtioita yhteensa pommitettiin! Ainakin yksi lao kuolee
joka paiva rajahtamattoman pommin rajahtaessa ja 10 neliometrin kokoisen
alueen puhdistaminen pommeista maksaa 10 US dollaria. Ja koska vaesto
kasvaa, pitaa ihmisten levittaytya alueille, joita ei ole viela
puhdistettu pommeista. Ei siis yhtaan hyva juttu. Kumma kylla kadettomia
ja jalattomia ihmisia ei Laosissa nae kerjaamassa toisin kuin
Vietnamissa ja Kambotsassa. Ilmeisesti paikalliset pystyy ainakin viela
ansaitsemaan elantonsa muilla tavoin (Laosissa vaestontiheys on 26.7
ihmista/km2 kun taas Vietnamissa 259 asukasta/km2 ja Kambotsassa 81.8 asukasta/km2)
tai sitten kyse on yksinkertaisesti kansallisesta asenteesta (Laosin
motoksi voisi Lonely Planetin mukaan sanoa: "Too much work is bad for
your brain" - Ei siis ihme, etta me viihdyttiin Laosissa niin hyvin!).
Tai molempien yhteisvaikutuksesta...
Mutta, Laosissa me
kaytiin ensin Phonsavannissa, Plain of Jarsilla ihailemassa jattimaisia
ruukkuja. Phonsavann osoittautuikin ihan mahtavaksi paikaksi! Oltiin
iltakavelylla menossa yhteen nakoalabaariin oluille, kun paissaan oleva
laolainen mies hihkaisi meille "bia bia!". Luultiin ensin, etta kyseessa
oli jokin paikallinen baari, mutta pian osoittautuikin, etta oltiin
paasty mukaan ilmeisesti paikallisten vappujuhliin (paivamaara oli
sattumalta 1.5...). Kaikki osoittautuivat olevan jonkinlaista sukua
toisilleen ja pari heista osasi puhua jonkin verran englantia. Toinen
oli nainen, joka toimi kylan koulussa opettajana ja halusi treenata
englantia meidan kanssa. Toinen oli sitten tama haiska, joka meidat
luokseen oli kutsunut. Paikalliset tykkaa ihan sikana karaokesta ja
kaikki lauloivatkin Beerlaon vauhdittamina innoissaan meille paikallisia
biiseja. Lapset ja loput tanssivat lauluvuoroa odottaessaan ja
meidatkin kannustettiin useita kertoja tanssilattialle, jossa meille
opetettiin (tai yritettiin opettaa) laolaisten tanssimuuveja. :D
Muistutti enemmankin Tuben Hannan ja kumppaneiden kaarmetanssia se, mita
me saatiin aikaiseksi... Laoilla on hieno tapa, etta kun lasia
kilistetaan, se pitaa juoda ykkosella alas (ja tottahan lasia
kilistettiin aina kun se saatiin tayteen, parhaimmillaan miulla oli
kolme olutlasia kadessa). Niinpa me katsottiin parhaaksi lahtea
tunnin-parin paasta pois, ettei paadyttaisi olemaan ihan ymparipaissaan.
Phonsavanista
matkustettiin paikallisella bussilla Luang Prabangiin (Kuvat 1 ja 2.
ylemmasta tekstista "Laos kuvina"), joka on UNESCO World Heritage
kaupunki Pohjois-Laosissa ja varmaan koko Laosin suosituin
matkailukohde. Kaupungissa on vahva ranskalainen tunnelma ja aivan
mahtavat yomarkkinat, joiden hintataso on oikeasti jotain ihan
jarjettoman edullista! (Paikallisten kasitoita sai helposti alle eurolla
jne.) Harmittaa melkein, etta rinkka ratkeili jo siihen mennessa
liitoksistaan, kun olisi tehnyt mieli ostaa mukaan kaikenlaista
paivapeitosta lahtien...
Luang Prabangissa oli taas
niin paljon lankkaria minishortseissaan, etta haluttiin lahtea johonkin
pieneen, todella laolaiseen pikkukylaan. Lonely Planetista bongattiin
sitten Nong Khiaw (Kuva 3.), joka oli n. 4 tunnin bussimatkan paassa
pohjoisessa. Se oli n. 800 asukkaan kyla, josta pystyi sitten jatkamaan
matkaa Muang Ngoi Neuaan, kylaan, jossa ei ollut teita eika siten
moottoripyoria, autoja tms. ja jonne taytyi matkustaa Nong Khiawista
veneella. Tama oli ihan uskomattomin juttu koko Laosissa! Kyla on High
Seasonilla aika taynna lankkareita, koska sielta paasee helposti
trekkailemaan itsekseen ja maisemat on ihan mahtavat, mutta nyt siella
ei ollut meidan lisaksi kymmentakaan lansimaalaista. Me saatiin oma
joenvarsibungalow (Kuva 7.), joka maksoi huimat 40 000 kipia (eli vajaa 4
euroa, ts. me maksettiin kaksi euroa per nuppi upeasta bungalowista,
jossa oli riippumatto, oma kylppari ja mahdottoman upeat nakymat joelle
ja kylaa ymparoiville karstivuorille!). Myos matka jokea myoten oli
aivan mahtava kokemus. Maisemat oli uskomattomia karstivuorineen ja
tiheine metsineen ja lisaksi vesipuhveleita nakyi siella taalla
rellottamassa onnellisina lomapaiviaan viettamassa. Muang Ngoi Neuassa
kaytiin trekkailun (tai oikeammin pikkukopottelyn) lisaksi kalassa, kun
yksi paikallinen jatka Jay sanoi voivansa vieda meidat kaksi tourille,
johon sisaltyisi ensin verkkokalastusta jokea ylavirtaan mentaessa,
vierailu paikallisessa kutomiskylassa (jossa paikalliset siis kutovat
silkkiliinoja yms. elannokseen, ks. Kuva 5.) ja luolassa, verkkoon
sattuneiden kalojen grillailu ja BBQ seka tuubailu takaisin kylaan. Se
oli kylla niin taydellinen paiva kuin voi vaan olla! BBQ etenkin oli
mahtava (Kuva 6.) - me saatiin yhteensa kahdeksan kalaa, jotka kaikki
grillattiin halkaistun bambun valissa notskilla ja syotiin tahmean
riisin, mausteiden ja lao laon (laojen riisiviina) kanssa. Kaikki
paikalliset rakastavat Beerlaota, joka on laojen ainoa oma olutmerkki,
mutta se on heille suhteellisen kallista, joten tavallisesti paikalliset
juovat lao laota, joka on suomalaisen nakokulmasta ilmaista. Olikin
huippua, etta me oltiin ostettu Muang Ngoi Neuasta pari Beerlaota
mukaan, jotta voitiin sitten tarjota sita paikallisille, kun he ensin
olivat tarjonneet meille lao laota. :) Kalatkin oli ihan uskomattoman
herkullisia, samoin kuin tahmea riisi ja mausteet (tulisinta chilia,
mita oon ikina syonyt!).
Rellotettuamme aikamme
pikkukylassa, me arvottiin pitkaan Chiang Main ja Vang Vienin valilla.
Teijo oli jo kaynyt molemmissa, mutta paadyttiin sitten kuitenkin Vang
Vieniin (Kuvat 8. ja 9.), kun ajateltiin, ettei me kuitenkaan niin
kaupunki ihmisia olla, etta jaksettaisiin taas isoon kaupunkiin lahtea
(Chiang Mai sijaitsee siis Pohjois-Thaimaassa ja siella on lahemmas
miljoona asukasta), kun vaihtoehtona oli rellottaminen lankkarighetto
Vang Vienissa Laosissa. Vang Vienissa hurahtikin rellottaessa viikon
verran, jonka jalkeen otettiin ensin bussi Vientianeen ja sielta yojuna
Bangkokiin (junarataa on jatkettu Thaimaasta Laosin puolelle, joten nyt
Laosissa on jopa parin kymmenen kilometrin verran rautatieta!). Mie
kylla niin rakastan yojunia. Matka taittuu rattoisasti, voi vaan
rellottaa ja nukkua ihan oikeassa sangyssa! Ja vessakin on, eika
tarvitse koko ajan karsia nestehukasta, kun bussikuskista ei ikina
tieda, milloin se paattaa pysahtya edes pienelle vessatauolle...
Mutta
sellaista siis Laosissa, ihan mahtavaa kerrassaan! Nyt muutama paiva
Bangkokissa (ehdin jo shoppailla ja niin ehti kylla Teijokin - se osti
lopultakin UUDET farkut!!!!!!!!! Tahan asti se on kulkenut aina samoissa
ikuisuuden vanhoissa Sampon entisissa farkuissa... Saavuttiin tanaan
kasin paikkeilla aamulla Bangkokiin ja koska me nyt taas asutaan tassa
MBK:n vieressa, niin on se kumma miten naa ihanat kaupat vetaa
puoleensa... Ja siis tarvitsinhan mie olkapaat peittavia paitoja
Indonesiaa varten! Eihan muslimeja saa saikytella...)
Maanantaina
suunnaksi Bali ja Kuta Beach, jossa vain pari yota (Teijo ehka valkkaa
jonkun hienomman hotellin meille, ainakin se on siita kovasti pauhannut.
Ois kylla aika siistia olla pari yota ihan hotellihotellissa
uima-altaineen kaikkineen! :D) ja sitten varmaan Gilille (pienet
paratiisisaaret), jossa Mikko ja Laura myos kavi vain muutama viikko
sitten. Ajateltiin hommata Indonesiasta kokovartalorusketus, joten jospa
siella tulisi rellotettua sitten parikin viikkoa ihan vain paikallaan
tekematta mitaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti