Vietnam - suikaletalojen maa

Suurin osa Vietnamin taloista tuntuu olevan "suikaleita", jotka kaupungissa rakennetaan kiinni toisiinsa. Toisin sanoen talojen julkisivu on paitsi variltaan, myos tyyliltaan taysin erilainen viereiseen suikaleeseen nahden (ks. ylla oleva kuva, josta tama tosin ei nay kovin hyvin, pitanee ottaa parempi kuva viela kun ollaan taalla). Maaseudulla naita suikaleita nakee ihan yksistaan ilman ymparoivia rakennuksia ja ainoastaan niiden julkisivu on maalattu. Juurikin tuolloin talon "suikalemaisuus" korostuu. :D Teijo ei aluksi yhtaan tajunnut, kun aloin puhua suikaletaloista, mutta perusteellisen selittamisen jalkeen sekin myonsi, etta talot todellakin on suikaleita.

Mutta sitten itse asiaan...

"There's plenty of ways for you and your money to apart in Vietnam."

Lausahdus, joka todellakin pitaa paikkansa. Taalla pitaa todellakin olla tarkkana vaihtorahojen kanssa ja tinkia ihan kaikesta, valilla jopa ruoan hinnasta. Lisaksi kusetusta on moneen suuntaan, toureista, majoituksista, bussilipuista, rajanylityksista ja ties mista alkaen, mutta kun miettii rauhassa ja moneen kertaan mita tapahtuu (tai vaihtoehtoisesti pulittaa jatkuvasti ylihintaa) ja on tietoinen siita mita on tekemassa (ts. ei usko mita ihmiset siulle sanoo ennen kuin tarkistaa sen itse jostain), ei taalla hirveammin ongelmia ole.

Oikea oleva kuva on Ho Chi Minh Citysta, puistosta lahelta backbackerialuetta.

Vietnamissa tarkoituksena oli tutustua tarkemmin ainoastaan muutamaan pisteeseen, koska aikaa oli vain pari viikkoa. Suunnitelmat meni kuitenkin heti sekaisin, kun onnistuin nostattamaan itselleni korkean kuumeen. Meilla oli ostettu jo junaliput Nha Trangiin, mutta kun yolla kuume laskemisen sijaan jatkoi vain maarattomasti kohoamistaan, paatettiin skipata juna ja sen sijaan tehda visiitti sairaalaan. Siella kaikki toimikin napparasti, oleelliset testit ja koesysteemit tehtiin ja sain antibiootit ennen kuin kerkesin edes kunnolla tajuta olevani koko paikassa. Perjantaina aloin olla jo suht terve, joten ostettiin uudet junaliput lauantaille yojunaan Hueen.

Hue on pienehko historiallinen kaupunki Keski-Vietnamissa. Oltiin kaupungissa vaan vuorokausi, jonka aikana hyrryyteltiin cyckloilla (siis pyorariksoilla) ja toisena paivana vuokrattiin omat polkupyorat, jotta paastiin helpommin nakee kaupunkia. Se olikin tietylla tavalla aika Eurooppahenkinen kaupunki, koska historiallista kaupunkia ymparoi monta kilometria pitka muuri, jonka sisalla oli viela toinen muuri, joka suojasi Imperial Citya, jossa kuninkaalliset ja muut tarkeat ihmiset asui joskus 1800-luvulla.
(Kuvasta voi bongata Teijon hyrryyttamassa pyoralla liikenteen seassa.)

Huesta siirryttiin sitten yojunalla Hanoihin, joka onkin aivan toisenlainen kaupunki kuin HCMC. Siina missa HCMC on lansimaalaistunut huomattavasti, on Hanoi selkeasti enemman kommarihenkinen. Baarien pitaa laittaa ovet kiinni puoliltaoin, eika oisin kaduilla ole juuri ketaan. Ei silla, etta oltaisiin yoelamaan tutustuttu, enemmankin ollaan kierrelty vanhan kaupungin katuja. Vanha kaupunki onkin tosi kiva, jalkakaytavat on taynna kaupustelijoita, skootterit ja autot suhahtelee vieresta, kun itse puikkelehtii kapeita kujia pitkin etsien ruokapaikkaa tai kahvilaa. Loydettiin myos huiput perinteiset katumarkkinat, joissa myytiin elavia rapuja ja kaloja, raakaa lihaa, kasviksia... Kaikkea mahdollista! (ks. Kuva oikealla) Uskomatonta, etta ruoka voi sailya paikallisille syomakelpoisena naissa lampotiloissa ilman minkaanlaista jaakaappia, jaita tms. pitamassa tuotteita kylmina.

Eilen piipahdettiin paivareissu Halong Bayhin, josta ei nyt ole hirveammin mainittavaa. Harmaa keli oli, paljon turisteja, hieno luola, kommarimainen paatti, kun ei edes olutta voinut ostaa (paitsi ruokailun yhteydessa yhden tolkin) ja kyllahan niita karstivuoria kaikkialla nakyi... (Alin kuva Halong Baysta, eras paatti lilluu karstivuorien keskella.) Minishortsituristit hyokkaili taas joka puolelta. En oikeesti kasita, miten lankkarit voi pitaa taalla kaikkialla minishortseja, vaikka kaikissa Vietnamia kasittelevissa oppaissa selkeasti sanotaan, ettei ne todellakaan ole paikallisten mielesta sopiva asuste! Ja jos niita nakis vain turistialueilla, niin ei... lankkari haluaa olla minishortseissaan KAIKKIALLA! Okei, ei oma asukaan aina ihan niin korrekti ole, koska joskus polvet vilkkuu hameen helman alta ja olkapaat on toisinaan nakyvissa, koska miun mekoissa ei satu olemaan hihoja ja joskus sita ponchoakin on pestava... :D Pitanee hommata vahan peittavampia vaatteita, kunhan paastaan takaisin Bangkokiin (Indonesiassa Jaavalla ja varsinkin Sumatralla pukukoodia kannattaa kasittaakseni noudattaa erityisen tarkasti, ellei halua paikallisten miesten puristelevan jatkuvasti takapuolta...).

Tanaan Teijolla on vuorostaan ollut vahan heikko olo, mutta ostettiin bussiliput huomenna Laosiin. Tarkoitus oli menna Dien Bien Phun kautta, mutta kaikki muut travellerit ja GH:n respaneiti sanoo seka kaikkialla lukee, etta bussireitti sinne on ihan hirvea kokemus (huonokuntoiset ja mutkaiset vuoristotiet, tayteenahdetut bussit, joiden jarrujen tilasta ei ole varmuutta jne.), joten suostuttiin lopulta menemaan eri reittia ja paadytaan nyt Laosiin mysteerisille ruukkuaukeille (Plain of Jars). Aika koomista, koska ollaan koko aika naurettu, etta nimenomaan ne ruukut on sellainen juttu, jota meidan EI tarvitse Laosissa nahda (okei, jattimaisia ruukkuja ihan sikana joka puolella, mutta kukaan ei tieda miksi ne on siella, onhan se tietty ihan jannaa ihmetella kuka ne on tehnyt ja miksi, mutta...). Mennaan nyt sitten ekana istumaan niihin ruukkuihin. :D

30. paiva meidan on oltava maasta pois, koska 15 paivaa on silloin taynna, joten toivottavasti Teijo ei sairastu pahemmin, koska Laosin terveydenhuollon taso ei ole kovin haapposella tasolla... Onneksi siita paasee tarvittaessa helposti Thaimaan puolelle.

Mutta Vietnam kokonaisuudessaan ei hirveemmin napannut ja no meilla alkaa olla henkilokohtainen asennevamma tata maata kohtaan. Ihan ok maa, mutta ei veda laheskaan vertoja Thaimaalle tai Kambotsalle. Vahiinhan meilla jai nakemiset taalla ja pitaa ehdottomasti tulla tanne viela joskus uudestaan, mutta nyt Vietnam riittaa kylla ihan loistavasti.