Lopultakin reissuja!

Näiden kolmen viikon aikana en ole oikeastaan poistunut Reykjavíkista lukuunottamatta paria ratsastusreissua Hafnarfjörðuriin, joka on n. 25 000 asukkaan kaupunki 10 minuutin ajomatkan päässä Reykjavíkista. Aika on mennyt nopeesti, mutta miusta tuntuu, että oisin ollut täällä enemmän kuin kolme viikkoa! Kaupunki tulee koko ajan tutummaksi ja viihdyn täällä vain paremmin ja paremmin. On mukava, kun oon saanut järjestettyä itselleni niin paljon harrastuksia ja muuta mukavaa.

Vaikka rakastankin Raykjavíkia, alkoi miulla olla jo melkoisen levottomat jalat! Siksi olikin ihan parasta, että päätettiin lähteä Hannan ja Albinin kanssa yliopiston järjestämälle Reykjanes excursiolle! Hinta koko reissulle oli 6500 kruunua eli ~40 euroa, mikä sisälsi matkat, opastuksen ja sisäänpääsyn Blue Lagooniin. Meillä kävi ihan järjetön tuuri kelien kanssa: aurinko paistoi, tuulta ei ollut paljoakaan ja lunta oli maassa juuri sopivasti, jotta kaikki näytti tosi tosi ihanalta! Matkan alussa meidän opas kertoili meille paljon faktoja Reykjavíkista, Reykjanes niemestä ja koko Islannista, mikä onkin tällaisten turistikierrosten paras puoli. Tarkoituksena oli keskittyä Lounais-Reykjanesiin, jossa käytiin mm. katsomassa mannerlaattojen erkanemiskohtaa, merta ja uskomattomia jyrkänteitä sekä geoterminen alue, joka oli ihan mieletön savuavine "fumaroleineen". Siellä tosin piti pysytellä poluilla, koska muualla maa olisi voinut pettää ja olisi voinut vajota kiehuvaan veteen. Opas kertoikin, että vaikka upottaisi veteen vain jalkansa ja nostaisi sen pois samassa sekunnissa, lähtisi jalasta nahkat sukan mukana pois. Tuo tarina jos mikä sai kaikki pysymään kiltisti merkityillä reiteillä! Jokaisessa pysähdyspaikassa vietettiin n. 20 minuuttia (paitsi Blue Lagoonissa 2 tuntia), mikä miun mielestä oli ihan liian vähän, mutta ruotsalaisten kavereideni mielestä liian kauan. Tämä on juurikin yksi niistä jutuista, mikä erottaa oikislaiset mantsalaisista! Maisemat oli aivan uskomattomat ja ensimmäistä kertaa pääsin todella kokemaan avoimen tilan, mistä Islanti onkin niin kuuluisa. Ihan älytöntä, miten voi vaan olla tasaista laavakivikkoa eikä mitään puita tai pensaita! Todellakin erilaista kuin missään, missä oon aiemmin ollut! Laittelin kuvia reissusta Facebookiin, joten ne voi käydä katsomassa sieltä. Kuvista koko reissu ilmeneekin paljon paremmin kuin sanoista, joten taidan jättää yksityiskohtien kertomisen kuvien varaan. Blue Lagoonista voisin kuitenkin mainita sen verran, että se on todellakin vierailun arvoinen paikka! Vaikka sitä verrataankin Disneyworldiin tai muihin perusturistinähtävyyksiin, on se vaan niin ihanan rentouttava ja hieno paikka! Hiuksia tosin kannattaa varoa, koska jos ne upottaa veteen, muuttuu ne sen jälkeen melkeinpä muovisiksi. Altaan reunoilla oli saaveja, joista pystyi kauhomaan valkoista liejua naamaansa - sen pitäisi vissiinkin nuorentaa, raikastaa ja mitä kaikkea. Älytöntä touhua, mutta hauskaa! Itte en ainakaan huomannut mitään vaikutusta. Parempia kasvohoitoja olisi voinut ostaa, mutta me päätettiin sijoittaa rahaa hoidon sijasta lasilliseen kuohuvaa. Altaassa on siis eräänlainen baaritiski, josta voi ostaa juomia ilman, että tarvitsee poistua altaasta! Mikäs sen parempaa siis. Maksu hoitui rannekkeella ja lasku maksettiin Blue Lagoonista lähtiessä. Todellakin suosittelen Blue Lagoonissa käyntiä, oli niin uskomattoman rentouttavaa lillua monen tunnin maisemien ihailun jälkeen kuumassa altaassa! Etenkin pakkasella se tuntui niin täydelliseltä.

Siinä missä Blue Lagoonin vesi tekee hiuksista muoviset, normaali lämmin suihkuvesi on tehnyt miun hiuksista ihan uskomattoman pehmeät! Vesi voi haista pahalle, mutta iho ja hiukset muuttuu niin ihanan pehmeiksi, ettei mitään järkeä. Miun on tosi vaikea olla silittelemättä miun hiuksia koko aikaa, kun ne tuntuu niin mukavan tuuheilta ja pehmoisilta! Ihan kuin islanninhevosen pehmeä turkki. ^^

Eilisen tourin päätteeksi me mentiin viettämään iltaa Elisan luo. Elisa on puoli-islantilainen ja hän oli saanut kaveriltaan Inkalta (joka on siis islantilainen) kuuluisaa hákarlia eli mätää haita. Kertaan nyt lyhyesti, että hákarl on Grönlannin hai, jonka liha on niin myrkyllistä, että sitä pitää mädättää kuusi kuukautta ennen kuin sitä voi syödä. Kyytipojaksi siemaistaan annos Brennivínia. Haju ei ollut niin paha kuin olin kuvitellut, mutta ei se nyt mitenkään ruokahaluja herättänyt! Kun lihaa pureskeli, se ei maistunut oikeastaan miltään. Oli vaan tosi sitkistä. Nielaisu ja shotti naamariin... HYIII!! Jälkimaku oli hieman ikävä, en kyllä mitään isompaa palaa ois halunnutkaan syödä! Mutta tuollainen pikkupala meni helposti alas, vaikka jälkimaku palasikin suuhun vielä kaksi tuntia sen syömisen jälkeen. Mutta onpahan nyt maistettu jotain perinteistä islantilaista! Seuraavaksi vuorossa lampaan pää (jossa silmät ovat se paras osa), lampaan sisälmykset, pässin kivekset ja muut herkut, mitä täältä nyt löytyy... Jospa sitä ennen kävisin kuitenkin syömässä jotain herkullista islantilaista ruokaa. En ole vielä oikeastaan syönyt mitään islantilaista, koska islantilaista ruokaa tarjoavien ravintoloiden hinnat on taivaissa. Jospa ensi viikolla maistelisin lunnia taikka lammasta. Lunnien metsästys on itse asiassa tällä hetkellä laitonta, koska niiden kanta romahti rajusti viime vuonna. Toivottavasti se korjaantuu vielä, se on niin ihanan kaunis lintu!

Nyt miun pitää ruveta vähän lueskelemaan ensi viikon kurssimateriaalia. Lupaan kirjoitella opiskelustakin oman pätkänsä jahka tässä ehdin ja saan vielä vähän lisää tuntumaa kursseihin. Kahden viikon päästä helmikuun alussa oon lähdössä ESN:n järjestämälle laskettelureissulle Akureyriin - koko viikonloppu vietetään siis pohjoisessa! Sitä odotellessa aion keskittyä ensisijaisesti opiskeluun, koska midterm-tentit alkaa lähestyä pikkuhiljaa. Meillä on myös suunnitteilla road trip maaliskuun ekana viikonloppuna Koillis-Islantiin, mikä ois jotain aivan uskomattoman hauskaa! Vaikka eilinen tour olikin mahtava, on se silti vaan niin paljon hauskempaa hyrrytellä omalla autolla omien aikataulujensa mukaan. Mutta nyt lueskelemaan kurssimateriaaleja!