LUCC excu Etelä-Bohemiaan

Land Use in Czech Republic –kurssin exkursio Etelä-Bohemiaan Nové Hradyn ympäristöön 7.-10.5 sisälsi melkoisesti kävelyä (yht. n. 45 km), aurinkoa, ruokaa, junailua ja muuta mukavaa. Kursion tarkoituksena oli esitellä maankäytön muutoksia Bohemian alueella. Mukana oli kuuden erasmuksen lisäksi muutama tsekkiopiskelija sekä Premek ja Peter – kurssin vetäjät. Nové Hrady on n. 2000 asukkaan kylä lähellä Itävallan rajaa (kun ottaa huomioon, että Tsekeissä on n. 6000 kuntaa, 2000 asukkaan kylä on tsekeille pikkukaupunki).

Reissu alkoi, kun lähdimme matkaan junalla torstaina kolmelta iltapäivällä. Cesky Budejovicessa vaihdettiin junaa, mutta koko matka meni osaltani melkoisen huomaamatta kun erinäisistä syistä katsoin parhaaksi nukkua koko matkan. Nové Hradyn asemalta oli reilu viisi kilometriä kylän keskustaan, mutta aurinko paistoi ja järvet, metsät, pellot ja hyvä seura saivat kävelymatkan kaikkien romppeiden raahaamisesta huolimatta tuntumaan ihan lyhyeltä. Nové Hradyssa yövyimme perinteisessä tsekkipensionissa. Huoneet olivat oikeen ihanat, isommat ja kylppäri ihan mahtava! Suihku, jota ei tarttee koko aika pitää kädessä ja josta tulee lämmintä vettä! Entäs sänky sitten! Patja, jota ei oo jaettu kolmeen osaan ja tyyny, joka ei ole muhkurainen! Aaah… todellista luksusta! Syötyäni illalliseksi dumplingseja ja gulashia ja käveltyäni pienen kierroksen kaupungilla/kylällä kömmimme nukkumaan, koska seuraavana päivänä oli aikainen herätys.

Heräsin kahdeksalta, kun kello pirahti soimaan. Olin nukkunut niin makeasti, etten ensimmäiseen tuntiin oikein edes tajunnut olevani hereillä. Aamupalalla oli leipää, mielenkiintoista kinkkumakkaraa, poroista turkkilaista kahvia ja muita herkkuja tarjoiltuna yksi asia kerrallaan (ensin voi, sitten veitset, sitten leivät, sitten kinkku, viimeisenä tulikuuma kahvi) ilman minkään näköistä kiirettä perinteiseen tsekkityyliin. Kymmenen maissa olimme kuitenkin valmiita lähtemään liikenteeseen.

Ensinnä suuntasimme Nové Hradyn linnaan, joka oli varsin mukava söpö pikku maalaislinna. Premek ja Peter kertoivat ensi alkuun hieman kaupungin historiasta, jonka jälkeen opastettu kierroslinnassa sai ainakin miun mielikuvituksen heräämään. Linnan jälkeen vuorossa oli lounas (juustolla täytettyä kanaa ja keitettyjä perunoita), jonka jälkeen piipahdus kirkossa, nopea visiitti pensionissa ja vasta sitten oli todellisen excun aloittamisen aika. Toisin sanoen tallustelimme Peterin johdolla pellolle, jossa melkein upposimme suohon. Kyllä, Tsekeissäkin on suota! Juuri se oli itse asiassa se, mitä meidän haluttiin näkevän. Istuksittuamme tarpeeksemme pellolla (siinä kohdassa, joka EI ollut suota) ja kuunneltuamme juttua maanviljelyn muutoksesta jatkoimme matkaa. Puro, kuolleita kaloja lillumassa vedessä, kuivatettu tekolampi, tarina Hullusta polusta (joka vie jokaisen, joka erehtyy astumaan sivuun merkityltä reitiltä – parasta siis pysyä reitillä), metsää, lisää lampia, lisää kuolleita kaloja killumassa vedessä… varsin mielenkiintoista ja opettavaista. Paljon helpompaa ja hauskempaa opiskella, kun oikeasti pystyy näkemään mistä puhutaan, tiedot tulevat lyhyemmissä pätkissä eivätkä kerralla ja koko ajan tarjolla on karttoja sekä muuta materiaalia. Ja mikäs siinä on vaeltaessa maaseudulla, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa ja pensionissa odottaa herkkuillallinen!

Seuraavana päivänä pääsimme liikenteeseen jo aiemmin siitä syystä, että osasimme varautua aamiaisen verkkaisuuteen. Tänäkin päivänä se herätti hilpeyttä kaikessa epäjärjestelmällisyydessään. Päivän tarkoituksena oli vierailla luostarissa, nähdä pari tsekkipikkukaupunkia sekä saksalaisten karkotuksen jälkeen hylätyiksi jääneitä kyliä sekä muutamia lampia. Nää kaikki kyllä nähtiin, mutta saatiin kyllä kävellä läpi peltojen, heinikkojen, metsien, mäkien, kivien ja kantojen. :D Loppujen lopuksi päivän saldoksi tuli reilu 25 kilometriä, eikä reitti todellakaan kulkenut mitään suoraa ja helppokulkuista tietä pitkin. Illalla maistui ruoka ainakin, koska lounas jäi vahingossa välistä, koska kylässä, jossa meidän oli tarkoitus syödä, ei ollutkaan pubia vaan ainoastaan bistro.

Sunnuntaina olikin sitten ainoastaan vuorossa paluumatka. Kokonaisuudessaan reissu oli aivan mahtava! Ollaan me mantsalaiset kyllä aika huippua porukkaa!