Intiasuunnittelua

Gradu alkaa olla loppusuoralla ja valmistuminen lähellä, siispä on aika alkaa tosissaan suunnitella valmistumislahjaksi itselleni suomaa ensimmäistä ihan yksin tehtävää matkaa johonkin todelliseen kehitysmaahan - yllätyksettömästi kohteeksi valiutui edullisten lentojen vuoksi Intia (n. 450e Delhiin Turkish Airlinesilla, välilaskut Istanbulissa, maaliskuun lopusta toukokuun alkuun, kokonaisuudessaan 6 vk).

Yksin naisena reissaaminen vaatii luonnollisesti jonkin verran lisävarautumista, jottei nyt ihan heti alkuun tarvitsisi stressaantua ja ahdistua kulttuurieroista ja pelkän sukupuolen aiheuttamasta eriarvoisuudesta. Tässäpä siis lyhyt katsaus siihen, miten itse olen katsonut parhaaksi valmistautua reissuun. Koska nyt oon tällainen perusteellinen ihminen, joka tykkää suunnitella ja tutustua kohdemaahan melko hyvin jo ennen sinne menoa, niin nämä alkuvalmistelut voi tuntua joillekin tosi turhilta ja ylitseampuvilta. Mutta noh, kukin tavallaan - itse tykkään lueskella, valmistautua ja intoilla jo kauan ennen reissua!

Matkaoppaaksi LP India.

Ensimmäinen asia, minkä varmaan jokainen reppureissaaja tekee, on hommaa jonkinlaisen matkaoppaan kohdemaasta. Itse menin suorinta tietä kirjastoon, mutta tietenkin kaikki ajantasaiset Intia matkaoppaat olivat lainassa - löysin ainoastaan Footprintin Rajasthan kirjan, joka itse asiassa on osoittautunut oivalliseksi, sillä lentoni ovat Delhiin ja luonnollisesti suurilta osin hyvinkin turistoitunut Rajasthan on yksi niistä osavaltioista, joissa aion pyöriä ainakin pari viikkoa. Toiseksi selailin netistä mitä pidetään yleensä parhaana Intia matkaoppaana, eikä tuo nyt yllätyksenä tullut, että taas se Lonely Planet tulee seuraksi matkaan. Tilasinkin kirjan jo omaksi ja onhan tuota jo tullut melkoisesti selailtua. Vaikuttaa kyllä aivan maineensa veroiselta ja koska LP:ia on tullut käytettyä niin monesti aiemminkin, sen jäsentely yms. ovat tulleet tutuiksi - näin ollen kirja tuntuu sisältävän kaiken tarpeellisen tiedon matkan suunnittelusta Intiatietoisuuteen sekä niihin alueisiin, joita itse oon ajatellut Intiassa katsastaa.

Miun kavereista vaikka kuinka moni on jo käynyt Intiassa, joten vinkkien ja matkatarinoiden kuuntelu on ollut yksi hauska tapa valmistautua matkaan. Huvittavinta on, että ihan joka ikinen heistä on vastustanut Varanasiin menoa ("kaikki saa sieltä ripulin", "ei siellä oo loppujen lopuksi mitään kunnollista nähtävää, no se jokiristeily oli ihan jees, mut jotenki tosi turha", "no jos haluut nähdä kunnon intialaisen ahtaan kaupungin niin Varanasi on hyvä siihen", "niin superturisti että huijareita, kaupustelijoita sun muita hihasta nyhtäjiä riittää joka puolella" jne.). Kumma kyllä itsellä tuo kuuluisa pyhä kaupunki ei ollut alunperinkään ennakkosuosikkikohteiden listalla, ehkä johtuen siitä, että oon enemmän luonto ihminen. Ja no, tietenkin haluun nähdä jonkun perinteisen intialaisen ahtaan kaupungin, mutta sellaiseen nyt törmää väkisinkin, kun reppureissulle on menossa! Alun perin tuntui, että siellä pitäisi käydä, mutta kaikkien kuulemieni juttujen jälkeen miusta tuntuu, että saattaa hyvinkin koko kaupunki jäädä väliin, we'll see.

Miun main interest koko maassa on Jammu ja Kashmir - siis Ladakh ja Srinagar, jotka ovat niitä turvallisia (ja turistoituneita) alueita kyseisessä osavaltiossa (muutoinhan levottomuuksia voi olla Pakistanin läheisyydestä johtuen). Miun yks kaveri kävi juurikin Ladakhissa ja postas Faceen niin upeita kuvia (maisemista sekä ihanasta turilaskamelista ja jakista!), että sen takia oikeastaan aloin katsella lentolippuja Intiaan... Niinpä oonkin siis jo katsellut itselleni tietä Lehiin, joka on sellainen hubi Ladakhin alueelle haluaville.

Yksi niistä kuvista, jotka täysin hurmasi miut niin pahasti, että on vaan pakko päästä tonne - eikä tää ees ole yksi niistä uskomattomista luontomaisemakuvista!! (Leh - kuvan © Michelle Logan)

Selvitin siis jo etukäteen, miten näille huudeille voisi päästä: junia ei ole, eikä bussit kulje ollenkaan ennen kesäkuuta (tiet poikki talven lumisateiden, mutavyöryjen yms. jäljiltä), joten ainoa mahdollisuus on lentää. Se oli tosi ikävä uutinen, koska VIHAAN pienten matkojen lentämistä ja lentolippujen hommaamista etukäteen - se ikävästi rajaa reissun fiilispohjaisuutta ja aikatauluttaa kaikkea... eikä edes voi viipyä Lehissä niin kauaa kuin sillä hetkellä haluaa vaan pitää tehdä hirveesti päätöksiä etukäteen. Puhumattakaan tietysti ekologisuudesta (no, milloinka reissaaminen hirveen ekologista olisi). Mutta minkäs teet, halu päästä juuri tuonne on sietämätön, joten ei kuin lentolippuostoksille. Luin, että lentoliput kannattaa ostaa mahdollisimman kauan etukäteen, huhtikuussakin ne yleensä maksaa (LP:n mukaan) jopa 10 000 rupiaa (140e) yhteen suuntaan!! Aloin siis metsästellä lippuja aloittamalla Scyscannerilla ja sitten siirtymällä Googlettamaan Intian lentoyhtiöitä (LP:sta oli apua tässä). Lopulta päädyin bookkaamaan Air Indian liput: Delhi-Leh-Srinagar huhtikuun puolivälistä siten, että Lehiin jää aikaa tasan viikko, hintaa tuli kaiken kaikkiaan n. 100e. Onhan toi nyt vieläkin kallis, kun bussilla ois päässyt alle 20 euron ja saanut hienot maisematkin vielä kaupan päälle. Aikaa tietysti säästyy, ja no, tilanne nyt on tämä. Pääsenpähän nyt sinne Himalajalle! Siellä pitäis olla ihan kivan lämmin (15-20 °C), kun kesä on kuitenkin alkamaisillaan.

Himalajan lisäksi intressialueisiin kuuluu Rajasthan: tikrujen bongaus, heppa- ja kamelisafari sekä ne kuuluisat siniset kaupungit. On kuitenkin otettava huomioon, että huhtikuussa näillä seuduilla on KUUMA (no ainakin se 40 °C), joten pitänee kattella haluanko ihan suoranaiselle aavikolle mennä. Namibiassa tuli kuitenkin käytyä aavikolla ja oon kattellut tuota Rajasthanin aavikkohommaa, enkä tiiä onko se miulle ihan niin mielenkiintoinen kuin jotkut muut kohteet siellä (priorisointi ennenkaikkea, koska kaikkeahan sitä ei millään ehdi!).
Muista kohteista... kyllä se Taj Mahal pitää käydä katsomassa kanssa. Amritsar (kultainen temppeli), Shimla (vuoristokaupunki, sinne ois vissiin siisti junamatka), Manali (länkkärirelausghetto vuoristossa) kiinnostais myös, sekä moni muukin, mutta yritän pitää alueen järkevästi kasassa - eli ennen Himalajaa pari viikkoa menee varmaan Rajasthanissa, sitte sinne Lehiin ja sitte Srinagariin ja sitte saankin sentäs reilu pari viikkoa reissata ihan vapaasti fiiliksen mukaan, kun laskeudun Srinagarista takaisin kuumuuteen ja kaaokseen.

Kohteiden lisäksi oon lueskellut luonnollisesti myös terveysasioista. Kaikki perus ripulit, ruokamyrkytykset, tarvittavat rokotukset (joita en muuten tarvii tällä kertaa ollenkaan ku kaikki oleelliset on jo hommattu, noh, lavantautia vois ehkä harkita - aika turha varmaan sekin kyllä) ja lääkitykset (malariaankaan en tarttee mitään, vaikka on miulla noita Malaroneja vielä kaapissa kyllä...) ja naisten terveysjutut on ihan hanskassa, joten ei niistä enempää. Sellaisena erityisempänä juttuna on se, että Ladakhin alue sijaitsee yli 3000 metrin korkeudessa, joten oon lueskellut esimerkiksi vuoristotaudista ja sen hoidosta. Eipä siinäkään muuta, kuin että jos oireet (jotka muistuttaa muuten krapulaa, hehe!) ei ala parissa päivässä oikenemaan niin kannattaa hyrryytellä vähän alemmille korkeuksille - Lehin lähellä on kuulemma joku tarkastamisen arvoinen kylä, joka sijaitsee 500 metriä Lehiä alempana ja sekin on kuulemma jo monille riittänyt olon kohentamiseen. Joten juu, onpahan sekin asia tiedossa.

Mutta niin, niitä naisena reissaamisen erityispiirteitä... Ensinnäkin vaatetus. Oon lueskellut, että jos pukeutuu paikallisten käyttämään salwar kameez asuun (tunika + lökäpöksyt + huivi Tästä löytyy käyttöohjeet) hänkkäröijien määrä vähenee jonkin verran. Miun mielestä ne näyttää niin käytännöllisiltä ja täydellisiltä Intian ilmastoon, että todellakin ensimmäinen juttu, minkä Intiassa teen, on käydä ostamassa pari tuollaista hyvin perus puuvilla-asua, ehkä jonkin hienommankin ihan varmuuden vuoksi, kun ei sitä ikinä tiedä millaisiin tilanteisiin sitä ajautuu. Pitää vielä tsekkailla paljonko tuollanen yleensä maksaa, ettei nyt ihan älyttömästi ylihintaa tule maksettua. Jotkut sanoo, että räätälillä pitäis käydä teetättämässä, jos isompi kokoinen ihminen on, mutta toivon että itelle vielä löytyis joku valmiina, vaikken mikään mikroskooppinen otus olekaan. Mutta noin yleisesti pukeutumisperiaatteena luonnollisesti, että mitä epäseksikkäämpi ja muodot peittävämpi asu niin sitä parempi.

Sitten vessoissa käynnistä... Tai no perusaasiavessat, ei siinä, mutta jostain luin, että bussimatkoilla voi useinkin käydä niin, että kuski pysähtyy keskellä ei mitään kohdassa, jossa ei oo puskia tai muitakaan piiloutumispaikkoja, minne vois mennä pissille. Näin ollen kannattaa olla aina mukana joku iso peittävä huivi, että saa vähän yksityisyyttä, sillä joka ikinen tyyppi siitä bussista varmasti tuijottaa, kun länkkärimuija menee tarpeilleen toivoen näkevänsä vilauksen valkoisesta takapuolesta. Ei mikään huono neuvo!

Sitten käyttäytymisvinkkeihin oon törmännyt paljon. Ei ikinä kannata kätellä ketään miestä (namaste-tervehdys riittää), välttää silmiin katsomista ja hymyilyä (etenkin yhtä aikaa, se on jo kunnon flirttailua), huoneen ovi/ikkunat tulee pitää lukossa AINA olipa siellä sisällä tai ulkona (lukitus omalla lukolla tai haalla - näistä pitää kyllä olla tarkkana, kannattaa kuulemma ostaa jopa sellanen jarrupala kiilaamaan se ovi kiinni) - kuulemma on yleistä, että yksinään saapuvien naisten huoneisiin yrittää joku henkilökunnan miespuolinen jäsen jossain vaiheessa puskea ja nyt noin yleisesti on käsketty nostamaan metakka siitä, jos joku hiplaa tai muuten tulee liian lähelle esim. busseissa/junissa. Lyödä ei pidä (haha, nauratti, kun oon lukenu jenkkiblogeja ja ne aina painottaa tätä - ei kyllä ois tullut itelle mieleenkään alkaa läimiä ventovieraita naamalle!), mutta sellainen "älä koske minnuun, en tykkää että minnuun kosketaan", "istu omalla paikallasi" ja muutoinkin määrätietoinen ja kovaääninen, selkeä kielto yleensä riittää. Jos ei riitä, niin on kehotettu vetoamaan vieraanvaraisuuteen ("näinkö te täällä kohtelette vieraitanne") ja muutoin pyrkiä nolaamaan hiplaava ukkeli. Intialaiset on yleensä todella vieraanvaraisia ihmisiä, mikä kuulemma tulee monesti ilmi tällaisissa tilanteissa (joku tilanteen ulkopuolinen laittaa hänkkäröijän kuriin).

"Guilt works better than anger."

Ja sitten taas perusturvallisuuspointit: vältä liikkumista yksin pimeällä, tarkista vesipullojen sinetti, älä hankkiudu humalaan, älä ota mitään (juomaa, ruokaa) vastaan tuntemattomilta tai puolitutuilta jne. jne. jne. Kerjäläisiin ja kaupustelijoihin tehoaa kuulemma joskus kun tokasee Jaao - Mene pois, tai sitten niksauttamalla päätään silleen, niin kuin ne paikalliset tekee Intiassa, Indoissa, Egyptissä ynnä muissa vastaavissa maissa (joka voi tarkoittaa vähän mitä sattuu). Pitänee siis pitää silmät auki basaareilla ja seurata paikallisten eleitä!

Mut niin, noita pääsen sitten huhtikuussa testailemaan ja kerron sitten ovatko toimineet ja mitä kaikkia uusia juttuja oon oppinut.

Sitten loppuun voisin listailla hyviä Intia-aiheisia dokkareita/kirjoja, mitä tässä nyt tulee vastaan:

• BBC: Story of India (6 jaksoa, Intian väestön ja kulttuurin historiasta)
• Minä Phoolan Devi: Intian bandiittikuningattaren hurja elämä (kirja, WSOY)