Moravia roadtrip

Torstaiaamuna ranskalainen kaverini Olivier kysäisi minulta, kiinnostaisko minnuu lähtee seuraavana päivänä viikonlopun mittaiselle roadtripille Itä-Tsekkeihin. Tarkoitus oli kierrellä vähän Moraviassa ja yöpyä hänen ystäviensä luona Brnossa. Aluksi epäröin hetken, mutta sitten järkeilin, ettei miulla mitään hääppöistä tekemistä Prahassakaan ollut ja vaikka olinkin edellisenä viikonloppuna käynyt Brnossa, näkisin nyt muita kaupunkeja. Ja olisihan se aivan erilaista liikkua autolla kuin junalla. Siispä lupauduin mukaan kuten muutama muukin Olivierin tuttu. Muut kuitenkin peruivat viime tipassa ja Olivierin piti päästä katsomaan yhtä kämppää perjantai-iltana, mutta lopulta päädyimme starttaamaan lauantaiaamuna kahdestaan.

Olivier oli hieman kipeä eikä ollut saanut nukuttua, koska espanjalaiset olivat bilettäneet hänen kerroksessaan neljään asti aamulla. Niinpä mie sain kunnian toimia kuskina. Ajoimme suoraan Brnoon pysähtyen kerran aamukahvilla eräällä huoltoasemalla. Kello oli yksitoista kun lopultakin löysimme opiskelija-asuntolan, jossa Olivierin kaverit asuivat. He olivat myöskin ranskalaisia erasmus-opiskelijoita, joten sain kuunnella koko viikonlopun ranskaa. Tokihan he ihan miun takia englantiakin puhuivat (suuren osan ajasta itse asiassa), mutta noh… kun kaikki muut voivat kommunikoida keskenään äidinkielellään ja kaikilla on vahva ranskalainen aksentti englantia puhuessa eikä enkku muutenkaan taivu niin kevyesti kuin oma äidinkieli, on helpompi vaan tukeutua siihen kieleen, minkä osaa. Ihmeekseni huomasin ymmärtäväni useinkin mistä oli kyse, joten pystyin seuraamaan keskustelua, jos vain oikeesti keskityin.

Aluksi päätimme kierrellä hetken Brnossa, koska Olivierin kaverit eivät vielä olleet päässeet ylös sängystä. Ainoastaan Mathieu liittyi seuraamme ja kiertelimmekin katselemassa samoja nähtävyyksiä, jotka olin nähnyt jo viikkoa aiemmin. Sää oli kuitenkin kaunis ja jo parin tunnin päästä pääsimme lähtemään matkaan, kun Sophie ja vielä eräs Olivierin kaveri olivat saaneet kiskottua itsensä ylös punkasta.

Kun olimme juuri lähteneet liikkeelle ja suuntaamassa ulos Brnosta, poliisi pysäytti meidät. ”Did I do something wrong?” mie kysyin ihmeissäni, sillä olin jälleen kuskina. Tää oli eka kerta, kun poliisit on miut pysäyttäneet ja ajokortin omistamisesta on oikeesti ollut jotakin hyötyä. Poliisi oli mukava nuorimies, joka tervehti meitä hymyillen ja kysäisi, puhuuko meistä kukaan tsekkiä. Tarkasteltuaan hetken ajokorttiani ja Olivierin auton rekisteriotetta hän sanoi jotakin valoista. Tajusin, etten ollut laittanut niitä päälle. Virnistin ja olin ihan että hupsista… Siitä lähtien tiesimme, ettei Tsekeissä ole sallittua ajaa ilman valoja. Poliisi vaan hymyili ja toivotti hyvää matkaa. Mikäs siinä, sen jälkeen ei ainakaan tarvinnut valoista muistutella.

Suuntasimme Olomouciin, joka on n. 100 000 asukkaan kaupunki Moraviassa Brnosta koilliseen. Siellä oli useita suuria aukioita sekä jättimäisiä kirkkoja ja katedraaleja sekä muita upeita rakennuksia. Holy Trinity Column on itse asiassa Unescon maailmanperintökohdelistalla. Päivä meni rattoisasti kaupungilla kävellessä. Kävimme myös kahvilla Café 87:ssa, jota ranskalaisten opaskirjassa oli suositeltu. Se olikin tosi huippu paikka, en muista milloin oisin niin hyvää kahvia juonut! Otin talon erikoisen ja siihen tuli espressoa, karamellilikööriä sekä kermavaahtoa – yammii!

Illaksi palasimme Brnoon. Opiskelija-asuntola siellä oli jokseenkin erilainen kuin meille niin tuttu Hostivar. Ensinnäkin huoneet ovat kolmen hengen huoneita, niissä on oma keittiö ja nykyaikaisempi kylppäri. Tosin meille kerrottiin, ettei joka asuntolassa ole omaa keittiötä, mutta kuitenkin. Käytävät tosin olivat paljon meikäläisten käytäviä karummat – ei sillä että meikäläisten kokolattiamattohässäkät mitenkään luksusta olisivat. xD Ulkoapäin rakennukset sen sijaan olivat varsin paljon Hostivaria hienompia ja värikkäämpiä.

Eräällä ranskalaisella tytöllä oli synttärit, joten juhlistimme niitä menemällä ravintolaan syömään. Suurin osa porukasta oli ranskalaisia, mutta mukana oli myös yksi tsekki sekä espanjalainen. Ihmiset puhuivat siis suurimmaksi osaksi englantia ja kaikki olivat oikein mukavia kuten erasmukset tuntuvat aina olevan. Ruoka ravintolassa oli erinomaista ja syötyämme kylliksemme suuntasimme keskustaan Livingstone-rokkiklubille, josta kömmimme nukkumaan kolmen aikaan aamuyöstä.

Seuraavana päivänä herätys oli kymmeneltä. Yhdeltätoista olimmekin jo valmiita lähtemään matkaan. Nyt meitä oli matkassa neljä, sillä sen ranskalaisen pojan, jonka nimeä en muista, piti jäädä kirjoittamaan esseetä. Tällä kertaa suuntanamme oli Etelä-Moravia, alue, jota kutsutaan Pálava ja Lednice-Valticeksi. Tällä alueella on paljon upeita linnoja, puutarhoja, monumentteja ja viinitiloja. Sää ei kuitenkaan suosinut meitä kuten edellisenä päivänä ja oli todella tuulista ja kylmää, mutta siitä huolimatta näimme useita kaupunkeja ja kyliä. Oheisista kuvista käy ilmi mitä reittiä ajelimme.

Vasta kuudelta illalla pääsimme takaisin Brnoon. Päätimme Olivierin kanssa jatkaa suoraan takaisin Prahaan, sillä matka kestäisi 2,5 tuntia eikä tie ole mitenkään parhaimmassa kuosissa. Olivier ajoi alkumatkan, mie pääsin ratin taakse loppumatkasta. Aika tarkalleen puoli yhdeksältä illalla olimme Hostivarissa. Olin hyvin väsynyt, mutta tyytyväinen reissuun. Etelä-Moraviaan tosin haluaisin mennä uudelleen kesällä, kun puutarhat ovat kukassa, linnoihin pääsee sisällekin vierailemaan ja sää on parempi.