Tsekkielämää

Erasmukset pyörivät enimmäkseen keskenään yksinkertaisesti siitä syystä, että meidät on majoitettu saman katon alle. Lisäksi meidän laitoksella vaihtareilla on omat kurssinsa, joille tsekkiopiskelijat eivät osallistu, sillä kukaan ei halua suorittaa kursseja englanniksi, mikä on kuulemani mukaan varsin yleistä Keski-Euroopassa. Monet ovatkin hämmästelleet, kun olen sanonut suorittaneeni kursseja Suomessa englanniksi ja lukeneeni englanninkielisiä kirjoja tentteihin. Tästä huolimatta olen saanut jonkinlaisen käsityksen tsekkien arkielämästä, tavoista ja perinteistä.

Ensinnäkin ruoka. Tsekkiruoka on, kuten jo aiemmin olen todennut, varsin rasvaista eikä sisällä juurikaan kasviksia. Se on kuitenkin erittäin maukasta. Tyypillistä on syödä ”dumplings” (suom. myky, kokkare, cz. knedlík), jotka ovat nimensä mukaisesti leivästä, perunasta tai taikinasta tehtyjä möhkäleitä. Leivästä tehdyt dumblingsit tarjotaan yleensä naudanlihakastikkeen kera (ks. alla oleva kuva) ja ne ovat oikein valmistettuina uskomattoman hyviä. Perunadumblingsien sisällä on tavallisesti sianlihanpaloja. Näiden suhteen maku riippuu todellakin tekijästä. Joskus ne eivät maistu yhtään millekään, joskus ne taas vievät kielen mennessään. Ei siis kannata päättää, pitääkö niistä vai ei, vain yhden syöntikerran perusteella. Lisäksi on olemassa myös makeita dumblingseja, joita tsekit syövät sekä pää- että jälkiruokana. En ymmärrä, kuka todella pystyy mättämään mielettömän satsin näitä makeita möhkäreitä, sillä itselle yksi tällainen on enemmän kuin tarpeeksi. Makeiden dumplingsien sisällä on yleensä hedelmähilloa (esim. luumu) ja ne tarjoillaan kermavaahdon kera. Useimmiten kaikki myöntävät, että vaikka nämä ovatkin oikein hyviä, eivät ne silti ole hyviä lounaana tai päivällisenä, sen sijaan jälkiruokana maistuisivat oikein hyvin. Dumplingseja on vielä monia erityylisiä, mutta nuo kolme lienevät ne yleisimmät.

Eräs varsin mielenkiintoinen ateria on Tatarski Biftek (ks. oheinen kuva). Se on siis raakaa naudan jauhelihaa, parasta laatuaan, joka sekoitetaan kananmunan, sipulin ja mausteiden kanssa. Tästä saadaan eräänlainen levite, joka sitten syödään paahdettujen leipien päällä. Uskomattoman hyvää, vaikkei siltä kuulostakaan!

Tsekit todellakin viihtyvät pubeissa. Useimmiten niissä käydään lounaalla ja illalla istumassa muutaman kaljatuopin verran. Olut pubeissa maksaa 16 – 40 korunaa (n. 0,5-2 e), ainakin niissä paikoissa, joissa itse oon tullut käyneeksi. Näin opiskelijana suosimme tietysti halvimpia paikkoja, joten varmasti tuopista saa jossain enemmänkin maksaa (etenkin turistipaikoissa). Mikäli olut ei maistu, on monesti muitakin vaihtoehtoja, mutta ei aina. Lasi viiniä maksaa yleisesti 30-50 korunaa. Lisäksi on mahdollista saada viinisoodaa, joka on viiniä laimennettuna soodavedellä. Itävaltalaiset juovat kuulemani mukaan tätä sekoitusta varsin usein, mutta miun mielestä se ei maistunut kovin kummoiselta, todella laimeelta siideriltä ehkäpä. Sinänsä se on hyvä, että sen juomiseen menee kauemmin kuin viinilasillisen, niin ei tarvitse koko ajan asua baaritiskillä. Tosin pubeissa on yleensä aina pöytiin tarjoilu. Toisin sanoen menet istumaan pöytään, asetat lasinalusen eteesi ja hetken kuluttua edessäsi on oluttuoppi. Joissain paikoissa on tapana kysyä, mitä halutaan. Etenkin silloin, jos on tarjolla useampia olutmerkkejä kuin yksi. Tilaus maksetaan luonnollisesti lähtiessä, siihen asti tilausta pidetään yllä tukkimiehenkirjanpidolla, kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä. Tippiä ei yleensä jätetä muuten kuin hyvästä palvelusta. Nuorilta tippiä ei tunnuta odottavan ollenkaan ja useimmiten tippaajat taitavatkin olla turisteja. Kyllä sitä silti tulee aika usein pyöristettyä seuraavaan kymmeneen.

Eräs huono puoli tsekkipubeissa on se, että niissä saa polttaa. Ei tämä muuten olisi ongelma, mutta joissain paikoissa ilma on niin tiheänä savusta, että se tekee hengittämisen vaikeaksi. Silmiä alkaa kirveltää ja ne alkavat vuotaa ja kun sitten lähdet pubista, löyhkäät itse niin herkulliselle, ettei mitään järkeä. Siinä vaiheessa olen hyvin iloinen, ettei Suomessa ole enää sallittua polttaa sisällä. Sama sääntö tulee tosin voimaan Tsekeissäkin ensi vuonna, mikä aiheuttanee suurta eripuraa, sillä tsekit ovat hyvin sitkeitä tupakanpolttajia.

Tsekeillä on omien olueiden lisäksi myös oma kokismerkkinsä, Kofola. Se tarjotaan luonnollisesti tuopissa ja se on hyvin suosittua tsekkien keskuudessa. Mielestäni se maistuu jokseenkin yskänlääkkeen ja laimean kokiksen sekoitukselle…

Pubien lisäksi tsekit rakastavat koiria. Hostivarin lähellä on suuri puisto, jossa koiria näkee joka puolella. Siellä tulee todellakin ikävä omaa tuollaista ihanaa pikku otusta… Koirat saavat käsittääkseni tsekeissä kulkea vapaana kaupungillakin. Jos eivät saa, joka toinen ainakin rikkoo tätä sääntöä. Koirat vaikuttavat kuitenkin erittäin hyvin koulutetuilta, eikä niistä ole ollut harmia kenellekään.

Prahalaiset eivät voisi myöskään elää ilman elokuvia. Joka toinen viikko tuntuu olevan jonkinlainen film festival ja tuolloin elokuviin pääsee vielä edullisemmin kuin normaalisti. Salit ovat aivan tupaten täynnä, vaikkei kukaan olisi koskaan kuullutkaan kyseisestä elokuvasta. Teatterit ovat myös nykyaikaisia ja tunnelma niissä on hyvä. Oikeastaan ne eivät poikkea lainkaan suomalaisista teattereista paitsi siinä, että katsojia on todella paljon enemmän.

No siinä oli muutama asia, jotka pyörähtivät nyt mieleen. Tsekkien pääsiäisestä voisin tietysti jotakin kertoa, mutta ehkä se voi jäädä toiseen kertaan (tai unohtua kokonaan). Nyt menen parantelemaan silmääni, tasoittelemaan kuumetta ja niistämään vuotavan nenän (kyllä, oon taas kipee… pysyn silti pystyssä, joten taidan illalla liittyä muiden joukkoon ja mennä tsekkiopiskelijoiden järjestämään Tsekin pääsiäisperinteet –esittelyyn, vaikka niistä varsin paljon jo tiedänkin).