Tilapäivitys

Jahas, eipäs oo jostain syystä tullut aikoihin kirjoiteltua mitään tänne. Syy lienee siinä, että kun sitä sopeutuu taas uuteen maahan, ei enää näe eroja sillä tavalla eikä suoraan sanottuna keksi mitään kirjoitettavaa.

Mutta, oonhan mie itse tässä tehnyt kaikenlaista. Eihän tän blogin mitään Islannin markkinointia tarvitse edistää, joten voinen jättää siitä puhumisen vähän vähemmälle. Etenkin nyt, kun miun vanhemmatkin kävi täällä kylässä ja tietää, millaista täällä on ja no suurin osa miun kavereista nyt muutenkin on täällä käyneet.

Mutta mutta, viime kuussa kävin siellä Lontoossa Teijoo morjestamassa ja 24. toukokuuta lennän Köpikseen ja 27 päivä Billundista Tanskasta Budapestiin jälleen herran luo. Reissuja siis tiedossa ihan mukavasti, eikä tarvii täällä yhdellä saarella vaan jumittaa ikävissään. :)

Toinen juttu, mikä auttaa ikävään, on ihanat ihmiset täällä. Ja kaikki reissut! Pari viikkoa sitten kierrettiin miun vanhempien ja mummon kanssa etelärannikkoa ja seuraavana viikkona lähdin Claudian ja muutaman islantilaisen kanssa Isafjörduriin musiikkifestareille. Se oli muuten ihan loistoreissu! Meillä oli niin paras porukka ja kaiken lisäksi siellä festareilla oli muitakin vaihtareita, niin törmäili tuttuihin jatkuvasti, mikä tietenkin on ihan paras juttu, kun festareista on kyse.

Niistä festareista pari sanaa. Eli Isafjördur on yksi eristäytyneimmistä kaupungeista koko Islannissa. Sinne menee Reykjavikista ajaessa n. 7 tuntia, vaikka se on vain 450 kilsan päässä, koska tie kiemurtelee ainakin seitsemän vuonon ohitse, joista ainoastaan yksi on silloitettu. Tie on siis kapea ja kiemurainen, mutta silti jengi porhaltaa siellä 120 kilometriä tunnissa ja ohittelee kaikki vähänkin hitaammat. Kumma miten itse ensin ajoin kiltisti yhdeksääkymppiä (mikä on täällä yleinen nopeusrajoitus), mutta sitten jossain vaiheessa huomasin vauhdin kiihtyneen siihen missä muillakin...

Festivaalialue oli oikeastaan vain yksi halli ja sen edustalla sijaitseva alue sekä olutteltta. Alueelle oli vapaa pääsy, joten mitään tikettejä ei tarvinnut ostella ja omat juomat ja ruoat sai sinne viedä mukanaan. Me asuttiin alueesta 20 kilsan päässä Sudureyrissä, joka on muutaman sadan asukkaan kalastajakylä - koko paikka lemusi kalalle! Siellä oli kyllä ihan ookoot hotpotit, mutta muutoin kylän tarkastelu jäi hieman vähälle. Tosin sinne piti ajaa yksikaistaista tunnelia pitkin, mikä oli aika hauskaa. Vastaantulijat joutui aina odottamaan sadan metrin välein olevissa levennyksissä. Se sai miettimään, miksiköhän tunnelia ei alunperinkin ollut rakennettu kaksikaistaiseksi, kun ne levennykset oli kuitenkin joutunut siihen kovertamaan.

Festivaaliesiintyjistä suurin osa oli islantilaisia (lisäksi ainakin yks färsaarelainen) ja todella loistavia! Päällimmäisenä mieleen jäi Gudrid Hansdottir (juurikin se färsaarelainen), joka soittaa akustista kitaraa ja laulaa todella nätisti. Tarkoitus olisi mennä häntä katsomaan tänään uudestaan täällä Reykjavikissa hostelli Kexissä, jossa soittaa myös yksi fiilistelymusiikkia soittava USAlainen bändi Low Roar. Sen Kexin seinällä on muuten tosi hienoja karttoja! Käytiin siellä kahvilla vasta maanantaina (ja silloin huomattiin tätä keikkaa mainostava posteri) ja jumittelin oikeen urakalla niitä. Yksi sattui juuri olemaan Kaakkois-Aasiasta, niin tuli siinä sitten kunnolla muisteltua viime vuoden reissua. :)

Kaakkois-Aasiasta puheenollen... Meidän pitää volcanologyssa tehdä posteri jostain tulivuoresta. Mie onnistuin nappaamaan itselleni Kawah Ijenin, sen hienon indonesialaisen tulivuoren, jossa on kraaterijärvi, jossa me käytiin viime vuonna Teijon kanssa. Laittelin posterin täyteen lomakuvia ja oon siitä niin ylpee, että voisin nyt upata sen tähän huvin vuoksi. :D Luonnossa tulostettuna se on A1 kokoinen, joten siksi kaikki tekstit näyttää niin pieniltä tuolleensa. Sai tulostusfirma hyvät rahat, kun meitä oli ainakin 50 opiskelijaa, joiden täytyi pintata samankaltainen posteri.

Tällaisia kivoja projektejakin siis liittyy täällä opiskeluun. :) Muutenkin opinnot alkaa olla aika paketissa. Kaikista on jäljellä enää lopputentit ja sitten on jäätikkötieteiden excursio toukokuussa, joka näillä näkymin tulee maksamaan n. 20 000 kruunua. Ei siis ollenkaan hassumpaa, kun viiden päivän reissusta kyse. Yliopisto auttaa kustannuksissa, joten sen takia päästään lähtemään noin halvalla.

Ajattelin, että tähän saman blogin jatkoksi voisin koittaa kirjoittaa sitten kesän reissuista, mikäli vaan on aikaa siihen sitten. Teijon luona saan siis punkata Budapestissä, mutta ollaan suunniteltu, että lähdettäisiin sieltä Balkania kiertämään. Pitää kattella mikä on budjetti silloin, mutta kyllähän sitä köyhäillenkin voi matkustaa. Miulla on iänikuinen reissukuume, joka vaan pahenee mitä enemmän reissaa...

Tuon tulivuoriprojektin myötä oon alkanut innostua jo gradunkin tekemisestä. Oon aatellut, että jos mitenkään saisin itteni aloittamaan sen jo heinäkuussa (mitä kyllä kovasti epäilen) niin voisin yrittää saada sen valmiiksi syksyn aikana. Mutta mutta, nää nyt on kotiinpaluun liittyviä suunnitelmia, mitä nyt ei hirveen vakavalla naamalla tuu ollenkaan ajateltua. Kunhan nyt ensin selviäisi näistä Islannin lopputenteistä, koska ne tulee tuottamaan miulle varmasti jonkin asteista päänvaivaa!