Ensimmäinen päivä Prahassa

Heräsin kuudelta, kun kuulin herätyskelloni soivan. Mielipuolinen hymy nousi huulilleni. Tänään oli se päivä, kun lähtisin Prahaan. Se päivä, kun aloittaisin kaiken puhtaalta pöydältä. Se päivä, kun matkustaisin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille (vaikkakaan miusta ei tuntunut, että oisin ollut menossa ulkomaille), jäisin sinne useaksi kuukaudeksi täysin tuntemattomien ihmisten kanssa.

Vanhempani heittivät minut Savonlinnan lentokentälle, jossa hyvästelin heidät ja nousin Helsinkiin menevään koneeseen. Siellä vaihdoin konetta, enkä joutunut odottamaan lainkaan. Kaikki meni tosi helposti ja nopeasti, ja ennen kuin huomasinkaan, seisoin Prahan lentokentällä odottamassa rinkkaani koneesta. Siinä sainkin seisoskella aikani, mutta tulihan se rinkka sieltä kuitenkin. Hoipertelin kamojeni kanssa tullin läpi ja heti kimpussani oli jokin äijänkoriläs, joka yritti tarjota miulle taksikyytiä. Lentokenttä oli todella hiljainen, tai ainakin se osa siitä oli, jossa mie sillä hetkellä olin. Vilkaisin julkisen liikenteen aikatauluja, mutta päätin kuitenkin käyttää shuttlevan-järjestelmää, jotta pääsisin helposti ihan Hostivarille asti. Tästä lystistä sainkin pulittaa 800 korunaa, mutta pääsinpähän ainakin Hostivarin ovelle asti ja sain matkalla nähdä kunnon silmäyksen Prahasta. Kun mutkan takaa paljastui valloittava näkymä Vltava-joesta upeine siltoineen ja Prahan kauniiden rakennusten reunustamana, minusta tuntui, että ensimmäistä kertaa ikinä uskoin rakkauteen ensisilmäyksellä.

Päästyäni Hostivariin putosin saman tien takaisin maanpinnalle. Vastaanotossa oli tyly tsekkinainen, joka tiuskaisi, että accommodation office on kiinni, hän ei ymmärrä eikä haluakaan ymmärtää minua, ja käski tulla takaisin maanantaina. Hän oli jo kävelemässä takahuoneeseen, kun kaikella suomalaisella temperamentillani karjaisin, että ”I need a room NOW”. Kuulin jonkun toisen naisen sanovan tylylle resparouvalle jotakin tsekiksi ja tämä palasi takaisin tiskille. Ojensin hänelle uudelleen voucherin ja passin ja nyt hän tuntui...

Jahas, valitettavasti loppu tarinasta oli tuhoutunut tässä vuosien kuluessa. Lopputulos oli kuitenkin, että sain huoneen ja huonekaveriksi sattui mukava saksalainen tyttö. Kaikki hyvin loppu hyvin - tsekkivirkailijoiden kanssa vaan hyvä pysyä tiukkana, jos haluaa saada asiansa hoidetuksi.