Bali oli suurimmaksi osaksi kuin Kanarian saaret. Kutalla oli huippuu
lohoilla pari viikkoa, ajaa reissuvasymys pois ja sytyttaa itsensa
kunnolla uudelle maalle. Lopulta olut, aanekkaat bileet, surffaribojut
ja bikinibeibet seka ties minkalaiset hyrryyttimet sai meidan mitan
tayteen. Haluttiin kuitenkin nahda Balia Kutaa enemman ja paatettiin
lahtea pohjoiseen Lovinaan bongaamaan delfiineja. Balilla on tosi
yleista yksinkertaisesti vuokrata henkiloauto kuskeineen, joten mekin
paadyttiin testaamaan niinkin ylellista matkustustapaa, kun onnistuttiin
saamaan ihan hyva diili (250 000 rupiaa eli vajaa 25 euroa, kun 1 euro =
12 000 rupiaa) eika julkiset oikeen vaikuttaneet kummoiselta
vaihtoehdolta. Lovinassa lepailtiin, kun Kutalla rentoutumisen jalkeen
oltiin jotenkin kummasti ihan rattipoikki. Lovinassa ei ollut oikeen
mitaan muuta nahtavaa kuin aamun sarastuksessa merella bongattavat
delfiinit, joita nahtiinkin sitten kymmenia! Esitys oli uskomaton,
aamuauringon valossa merella, hamahakkimaisessa paatissa katselemassa
ihania delfiineja uiskentelemassa ja hyppimassa kalojen perassa!
Lovinasta
jatkettiin Pemuteraniin, josta meidan oli tarkoitus ottaa tour
snorklailemaan saarelle, jossa ei ollut ainuttakaan taloa, rakennusta
tms. koska se sijaitsi kansallispuiston alueella. Valitettavasti angiina
alkoi taas kiusata minnuu ja sen sijaan meidan oli pakko palata
Etela-Balille, etta paasin sairaalaan hakemaan antibiootit. Matka tuli
TODELLA kalliiksi ja arsyyntymisaste koko turistirysasaarta kohtaan
alkoi kohota. Miun oli kuitenkin pakko levata ainakin pari paivaa, etta
paasisin angiinastani eroon, joten paatettiin lahtea rennolle Nusa
Lembongan saarelle Etela-Balin lahella. Se olikin ihan mahti veto!
Paastiin testaamaan speedboatilla hyrryytysta (veneeseen kahlattiin,
lauturia ei siis ollut) ja toisena paivana loydettiin ihan
vastavalmistunut guesthouse, jonka omistajat oli tosi hauskoja.
Vuokrattiin samalla maastopyorat (25 000 rupiaa kpl per paiva), jotta
paastaisiin kiertelemaan saarta. Nusa Lembongan on tunnettu rennosta
elamantyylistaan, levaviljelmistaan, upeista hiekkarannoistaan ja
sukellus- seka snorklausmahdollisuuksistaan (turkoosin sinista kirkasta
vetta seka upeita koralliriuttoja), joten ei hassumpi paikka parannella
itseaan. Ekana paivana poljettiin saaren pohjoisosaan, jossa
pamahdettiin pieneen kylantapaiseen. Tormattiin yhteen paikalliseen
mieheen, joka kysaisikin meilta heti: "What you do?" Eihan me muuta kuin
vaan palloiltiin ja kateltiin paikkoja. Miespa heittikin siihen, etta
mita jos se vois meidat veneella (jota tokittiin sellasella pitkalla
kepilla eteenpain niin kuin Venetsiassa) katselemaan mangrovemetsaa.
Kumpikaan meista ei ollut ikina kaynyt mangrovemetsassa, joten mikas
siina, kun hintakin saatiin sopivaksi sovittua (50 000 rupiaa). Miehen
vaimo kiikutti perheen 3 vuotiaan pojan mukaan ja reissu osottautuikin
ihan mahtavaksi! Metsa oli upea ja poju oli sopo leikkiessaan veneessa.
Osasi jopa kuvassakin poseerata, kun kysyin saanko ottaa heista kuvan.
:D Mies markkinoi meille reissun jalkeen snorklausmatkaa laheiselle
koralliriutalle. Oltiin kyselty hintoja jo aiemmin ja ne kaikki oli
olleet ihan turhan kalliita, mutta nyt saatiin snorklaus valineineen 50
000 rupialla. Toki siihen kuului ainoastaan yksi snorklauspaikka, mutta
koska kumpikaan ei ollut ikina kaynyt snorklaamassa, oli tarkoituskin
enemman vain harjoitella.
Niinpa siina sitten kavi,
etta miun lepopaivina tuli tehtya kaikenlaista, mutta mita valia.
Snorklaus oli ihan MAHTAVAA!!! Riutta oli varmaan aika perus, mutta
meille kaikki ihmeelliset kalat, mita siella nahtiin (niita tyypillisia,
jotka on keltamusta, valkomusta jne. raidallisia ja korkeita, yksi,
jolla oli ihme sarvi, mohkalekala, joka oli enemman levea kuin korkea ja
tosi iso seka pitkulakala, joka oli tosi janna ja ja...) Kaloja
kirjaimellisesti ui pain nakoa! Siina ois miun kaloja pelkaaville
kavereille miettimista. ;) Itse riutatkin oli tosi upeita. Aivomaisia
koralleja, eri varisia koralleja, meritahti (yhden bongasin), seka
sellaisia jattimaisia, joiden alle pystyi menemaan piiloon... Harmitti,
kun ei ollut vedenkestavaa kameraa, mutta sellaisen hommaan sitten ensi
reissulle. Uudestaan ON PAASTAVA! Niin huippua oli! Vaikka itse
snorklausmaskin kayton opettelemiseen meni hetki, kun miun paahan oli
pinttynyt ilmeisesti hyvin perusteellisesti, ettei veden alla voi
hengittaa. Piti opetella hengittamaan sen putken kanssa, mutta ei siihen
mennyt sitten loppujen lopuksi kuin viisi minuuttia. Merivetta tuli
tosin nieltya vahan valia (maski vuoti etenkin lopussa vahan, vaikka
tosi hyvat varusteet muuten olikin. Oma se ois oltava, on ne
vuokravalineet aina vaan vuokravalineita), angiina ei ihme kylla
suuttunut siita. Ihan mahtava kokemus, onneks Malesiassa voi myos
snorklailla!
Lembonganin lepoloman jalkeen paastiin
lopultakin karistamaan Balin hiekat jaloista ja suunnattiin Jaavalle.
Tultiin tanne eilen (16.6) bussilla ja lautalla. Tutustuttiin matkalla
yhteen 49-vuotiaaseen hollantilaiseen, joka oli kaynyt Indonesiassa
ensimmaista kertaa vuonna 1987. Todellinen reissarityyppi siis ja
tarinoita riittaa vaikka kuinka! Me oltiin ajateltu lahtea Gunun Bromo
tulivuorelle, mutta hollantilainen kertoi, etta se on nyt aktiivinen ja
armeija on osittain sulkenut sen. Niinpa paatettiinkin sen sijaan jaada
Banyuwangiin, joka on ensimmainen pysakki Balilta tultaessa ja vuokrata
jeeppi kuskeineen yhdessa hollantilaisen kanssa (jeepin vuokra 500 000
paivalta) ja lahtea Bromon sijaan Ijen Plateau tulivuorelle, jonka
kraaterissa on upea jarvi, jonka reunoilta kerataan rikkia (paikalliset
kiipeaa koko matkan ylos jarvelle ja laskeutuu sen rantaan paikaan,
jossa rikkia on, ja samaa tieta takaisin ainakin kahdesti paivassa ja
kantaa alas bambukoreissa n. 60 kiloa kivea, joihin rikki on maan
sisasta kumpuavasta hoyrysta tiivistynyt. Kilosta rikkia tienaa 2200
rupiaa, joten aika raskas tyo on siina ihmisilla. Ja me nahtiin miehia,
joiden taytyi olla ainakin 60-vuotiaita, kantamassa jarjettomia maaria
alas! Tyon ohella paikalliset ovat ovelasti keksineet tehda rikista
kukan, kilpikonnan jne. muotoisia tuliaisia turisteille, joita he myyvat
10 000 rupialla. Olisi itsekin voinut yhden ostaa, mutta se on aika
painava enka usko, etta se olisi kuitenkaan ehjana Suomeen asti tullut.)
Matka Banyuwangista Ijenille on TODELLA jyrkka ja tie
on huonoin, mita oon ikina nahnyt. Valilla hyrryytettiin
kirjaimellisesti nyrkinkokoisten teravareunaisten kivien paalla jyrkkaa
rinnetta ylospain. Neliveto siis piti olla alla eika sita olisi voinu
unelmoidakaan itse ajavansa. Meidan piti lahtea reissuun neljalta
aamulla, koska matka Ijenille kestaa 2,5 tuntia. Kuskia saati jeeppia ei
kuitenkaan nakynyt (onneksi ei oltu maksettu etukateen) ja tunnin
odottelun jalkeen meidan respamies ehdotti, etta soittaisi toisen
kuskin, koska heilla oli siina jeeppi valmiina. Uusi kuski saatiin,
mutta matkaan paastiin vasta kuudelta aamulla. Noh, eipa siina,
koisittiin Teijon kanssa takapenkilla, vaikka jo alkumatkasta lahtien
auto pomppi tiella kuin superpallo. Herailtiin siina sitten, kun
huomattiin, etta kuskilla oli jotain ongelmia auton kanssa. Vakivalloin
se rynkytti jonkun vaihteen paalle ja yritti lahtea nousemaan
ensimmaista jyrkkaa makea. Eihan siina hyvin kaynyt: auto hyytyi ihan
alkumetreille, kuski yritti vakisin iskea pienempaa vaihdetta paalle ja
saikin auton moottorin vain sammumaan ja vaihdenesteet (mitalie mohnaa
siella onkaan) valui pihalle. Eihan se auto sen jalkeen enaa
inahtanutkaan. Jos indonesialainen voisi valahtaa kalpeaksi, taa jatka
ois varmasti tehnyt niin. Oli nimittain kuin maansa myynyt, eihan se
ollut edes sen auto! Vahan aikaa itseaan kerailtyaan ja epatoivoisesti
auton moottoria tuijoteltuaan kuski paatti lahtea kavelemaan eteenpain,
etta loytaisi jonkun auttamaan, koska kyseisessa kohdassa ei ollut
kenttia eika kannykat siis toimineet. Kesti ehka vartti, jonka aikana
nahtiin jannittava paikalliskyyti, jossa ainakin kymmenen paikallista
pojotti pick-up auton lavalla ja puoliksi tyontamalla auto saatiin maki
ylos (vaikka se toki valui valilla myos takaisin alaspain...). Kuski
tuli takaisin pratkan selassa (paikalliset voi oikeesti ajaa ihan minne
vaan pratkalla ja ilmeisesti, jos tarpeeksi haluaa, edeta millaista
tieta tahansa millaisella autolla tahansa, liian hienot jeepit on
tietysti asia erikseen, eihan kukaan niista mitaan tieda, kun kukaan ei
sellaista omista) ja paatti palata takaisin hotellille hakemaan toisen
jeepin. Reilun tunnin venaamisen jalkeen (onneksi meilla oli
tarinankertoja hollantilainen mukana, ei kaynyt aika pitkaksi!) paastiin
lopultakin jatkamaan matkaa. Eihan siina odottelussa muuten mitaan,
mutta Ijenille kertyy paivalla pilvia, eika koko jarvi ole enaa
nahtavissa. Siksi sinne pitaisi menna aamuvarhaisella. Me oltiin jo
varmoja, ettei nahtaisi koko jarvesta vilaustakaan, mutta onneksi fiilis
oli silti katossa, kun paasi puskemaan hikea kiivetessa 3 km rehevaa ja
jyrkkaa tulivuoren rinnetta ylospain mahdollisimman nopeasti, etta
ehdittaisiin ennen pilvia. Huoli pilvista oli kuitenkin turha: vaikka
osa jarvesta olikin niiden peitossa, pilvet itsessaan olivat todella
hienoja ja jarvi naytti viela salaperaisemmalta, kun se oli osittain
niiden peitossa. Maisemat olivat ihan uskomattomat ja koko reissusta
tuli kevyesti yksi parhaista, mita me ollaan tan reissun aikana tehty!
Kiivettiin siis n. 2800 metrin korkeuteen ja siella olikin aika
vilpoisaa - vain 20 astetta lamminta. Pitkahihainen ja takki olivat siis
tarpeeseen, vaikka kiivetessa tulikin lammin.
Teijo
osti tuossa meille lentoliput Sumatralle ensi viikon torstaille,
suunnataan siis sinne, kunhan ollaan ensin kayty katsomassa Indonesian
Angkor Wat - Borobudur Yogjakartassa ja kayty Jakartan elaintarhassa
ihmettelemassa komodon varaania. Sumatran jalkeen vuorossa onkin
Malesia, jossa me keskitytaan Borneon puoliskoon, koska aikaa on sinne
ainoastaan kolmisen viikkoa. Paljon on siis viela nahtavaa ja on ihan
mahtavaa olla jalleen reissussa Balilla lohoilyn jalkeen!
Kuvia
laittelen taas Facebookiin, joten kaykaa sielta katselemassa milta
kaikki nayttaa. Aiti ja iskakin voi toivottavasti kayda katselemassa
kuvat iskan profiilin kautta. Jos ei onnistu, voin kylla nayttaa ne
kaikki elokuussa, kun tullaan takaisin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti