Pala Indonesiaa

Sijaintina talla hetkella Toba-jarvi Sumatralla, joka on tullut suomalaisille kuuluisiksi Madventuresin Rikun ja Tunnan kautta. Luonnollisesti naiden kahden jatkan hehkutus heratti suomalaisreissareiden kiinnostuksen ja paikka onkin jo useamman vuoden ollut suomalaisten suosiossa ja siksi suunnilleen kaikki paikalliset osaavat ainakin pari sanaa suomea.

Jos tassa nyt lahtisi vertailemaan naita kolmea saarta, jolla me ollaan Indonesiassa kayty... Ensinnakin Bali, todellinen turistirysa, josta on vaikea loytaa mitaan aitoa. Sitten Jaava, jossa suurin osa indonesialaisista asuu (saarella yhteensa n. 150 miljoonaa asukasta) ja johon suurin osa valtion rahoista kaytetaan. Siella on tihea rautatieverkosto, hyvat tiet ja kulkuyhteydet paikasta toiseen. Tosin valilla tulivuoren purkaukset ovat hajottaneet moottoriteita, kuten mekin huomattiin, kun matkustettiin Banyuwangista Surabayaan ja matka kesti oletetun viiden tunnin sijaan yhdeksan tuntia, koska moottoritie oli kokonaan poissa kaytosta ja kaikki liikenne oli keskittynyt vanhalle maantielle. Aikamoinen tukos kuten arvata saattaa. Paakaupungista Jakartasta todellakin huomasi, etta Acehin alueen oljysta ja Papuan kullasta saatavat rahat kaytetaan ensisijaisesti paakaupungin yllapitoon. Tiet olivat hyvakuntoisia ja leveita ja pilvenpiirtajat olivat toinen toistaan hienompia. Kaupunki muistutti itse asiassa Bangkokia ilman skytrainia tai metroa. Lonely Planet kuvaileekin Jakartaa osuvasti Bangkokiksi 30 vuotta sitten. Sumatra sen sijaan on selkeasti koyhinta aluetta, missa ollaan koko Indonesiassa kayty. Medan on taydellinen kehitysmaakaupunki: kuuma, polyinen ja liikenne kaikkialla tukossa eika koko kaupungissa ole yksinkertaisesti mitaan nahtavaa. Tutustuimme lentokoneessa yhteen Medanista kotoisin olevaan naiseen, joka on Jakartassa toissa ohjelmoijana, eika edes han osannut nimeta kovin montaa kaymisen arvoista paikkaa omassa kotikaupungissaan. Toballe tultiin paikallisbussilla, joka oli kirjaimellisesti taynna porukkaa. Bussi sen sijaan kulki vauhdikkaasti (loppumatkasta jopa liian vauhdikkaasti, ohitukset oli aika jannittavia, akkijarrutukset kyseenalaisia ja oltiin onnellisia, ettei pystytty nakemaan ihmispaljouden takia tuulilasista ulos), eika pysahdellyt juuri lainkaan, mutta silti eras nainen ehti yrittaa parittaa minnuu veljelleen viittoilemalla vihjailevasti miulle bussin ikkunan takaa. :D

Indonesialaiset on tosi ystavallisia, vieraanvaraisia, puheliaita ja uteliaita ihmisia. Ujokin indonesialainen aloittaa edes jonkinlaisen keskustelun eika edes se, etta meidan indonesian kielen taidot on hyvin rajoittuneet, esta keskustelun aloittamista. Indonesian kieli on jarjettoman helppoa. Aakkoset lausutaan kuten suomessa ja kaikki kirjoitetaan ihan samoin kuin lausutaan. Ollaankin ehditty oppia jo muutamia sanoja indonesiaa ja ruoan tilaus ja lyhyen keskustelun kayminen (mita kuuluu, mista oot kotoisin, mika siun nimi on jne.) onnistuu jo ihan ymmarrettavasti. Malesian kieli on meidan onneksi kaytonnassa ihan samanlainen, joten ehditaan viela vahan hamuilla uusia hyodyllisia fraaseja tassa loppureissun aikana.

Indonesiassa ja koko reissussa ollaan oikeastaan vahingossa jatkuvasti ajauduttu tekemisiin enemman paikallisten kuin muiden turistien kanssa. Se onkin ollut ihan mahtavaa ja tuntuu, etta ollaan kylla opittu koko ajan kayttamaan naita paikallisten kanssa kaytyja keskusteluja hyodyksi ja kysellaan koko ajan yha enemman ja enemman heista ja heidan elamastaan. Indonesialaiset etenkin rakastaa sita, kun he paasevat kertomaan itsestaan. Kaikki on tosi avoimia ja ollaankin kuultu aika monta elamantarinaa taman reissun aikana. Ihmiset puhuvat suoraan, kertovat omista epaonnistumisistaankin avoimesti ja myontavat myos, jos katuvat jotakin mita ovat tehneet. Tulee suorastaan olo kuin olisi tuntenut toisen pidempaan kuin vain puoli tuntia. Muutenkin indonesialaiset ovat tosi rentoa porukkaa (no, me ollaan tavattu ennemmin hinduja ja Tobajarven batakeja, toki muslimejakin, mutta ne on olleet Jaavan muslimeja, jollaisia lansimaalaisten olisi hyva tavata enemman, etta he voisivat ymmartaa, etteivat kaikki muslimit ole sellaisia, miksi heidat on mediassa viime vuosina ihan liian usein kuvattu) ja meilta on kyselty kaikkea hiusten varin aitoudesta niihin syihin, miksi eurooppalaiset oikein tulevat Indonesiaan. On hyva ymmartaa, ettei itsekaan tarvitse ujostella kysymystensa kanssa ja on ihan taysin okei kysya, onko toinen naimisissa, onko silla lapsia, mita se tekee tyokseen ja paljonko se tienaa jne. Taalla ei ole samanlaisia soveliaisuussaantoja, jotka Suomessa rajoittavat keskustelua tuntemattomien kanssa.

Indonesialainen ruoka... No, se koostuu paa-asiassa nasista eli riisista. Nasi Goreng eli paistettu riisi kasviksilla, kananmunalla ja perunasipsikeksijutuilla on yleisin ja usein myos herkullisin mistaan saatava ruoka. Vastaava setti on saatavilla myos nuudelilla (Mie Goreng) ja lisaksi on olemassa paljon erilaisia keittoja (kanakeittoa = Soto Ayam, lihapullakeittoa = Bakso jne.), jotka on yleensa aina tosi hyvia! Myos kalaa ja muuta meriruokaa on usein paljon tarjolla ja erityisesti Kutalla tuli mussutettua mustekalaa, katkarapuja, isoa rapua, kaloja jne. Teijo rakastaa kovasti meriruokaa ja oon itsekin oppinut oikeasti tykkaamaan siita, enka syo sita ainoastaan sen takia, koska on fiksua kokeilla erilaisia juttuja. Turistipaikoissa kuten taalla Toballa ei ole warungeja (food stall eli sellainen ruokakarry, josta joku myy vain yhdenlaista ruokaa, jonka se osaa tehda paremmin kuin kukaan muu) vaan on pakko syoda ihan ravintoloissa. Warungit on kuitenkin ihan parhaita ja niista saatava ruoka alyttoman maukasta (ja halpaa! Annoksen saa yleensa 8000 rupialla eli n. 60 sentilla). Ravintoloista saatava ruoka on useimmiten aika mautonta, mutta kylla sita nopeasti oppii, mita missakin ravintolassa osataan valmistaa.

Sanoin, etta Toba on turistipaikka, mutta kaytannossa taalla on vaan kourallinen lankkareita ja loput on sitten indonesialaisia turisteja mm. Medanista. Toba on suosittu viikonloppulomakohde. Nyt kesakuussa oli muutenkin Indonesian School Holiday, joten indonesialaisia turisteja ollaan nahty ihan kaikkialla (ja paasty poseeraamaan miljoonaan lomakuvaan, kun lankkari on niin hieno nahtavyys monessa paikassa. Eilenkin taalla englantia harjoittelemassa oleva koululaisten joukko piiritti meidat, kyseli paljon kysymyksia ja vastaili meidan kysymyksiin ja otti lopuksi lajan kuvia, joista useat sanoivat, etta ne menee sitten Facebookiin... Vastaavia tilanteita sattui Kutalla aina, kun meni rannalle katsomaan auringonlaskua tai kavelemaan ympariinsa). Toballa on ihan oma kulttuurinsa ja kaikki takalaiset ovat siis batakeja. Viela 200 vuotta sitten batakit olivat kannibaaleja, mutta nykyaan ne on tosi rentoja ihmisia, jotka ovat kaantyneet kristinuskoon ja joille musiikki on hyvin lahella sydanta. Joka ilta paikalliset miehet keraantyy jammailemaan jonnekin ja niiden soittelua onkin ihan huippua kuunnella. Taallakin ollaan tutustuttu oikeastaan vahingossa paikallisiin (toissapaivana jaatiin vikoiksi asiakkaiksi yhteen baariin ja baarin omistajat, nuori pariskunta, kyseli meilta vinkkeja vilkkaan ja suositun baarin luomiseksi), vaikka eilen saapuikin mm. viisi ruotsalaista minishortsimuijaa... Suomalaiset viettaa Toballa kuulemma yleensa viikkoja, me ollaan vain muutama paiva. Mutta siinakin ajassa on kylla hyvin ehtinyt ymmartamaan, mika tan paikan viehatys on.

Ollaan jalleen tehty suunnitelmia loppureissun varalle. Huomenna lahdetaan Berastagiin kiipeamaan tulivuorelle, sitten Bukit Lawangiin orankeja katsomaan. Neljas paiva heinakuuta lennetaan Kuala Lumpuriin, jossa ollaan muutama paiva ennen kuin lahdetaan Kota Kinabaluun, Borneolle. Siella meilla onkin aikaa 26. heinakuuta asti, jolloin lennetaan Singaporeen. Borneolle ei mene Malesian puolelta lainkaan lauttoja, joten meilla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin lentaa. Ei sekaan kylla liian kallista ollut, tulikohan meidan meno-paluu lipuille hintaa 75 euroa per nuppi. Singaporen jalkeen pitaa alkaa valua takaisin kohti Bangkokia, mutta varmaan jossain siina valissa ehditaan pari paivaa viettaa. Borneolla sen sijaan tavoitteena olisi kayda luonnonpuistoissa ihailemassa ainakin nena-apinoita, lintuja ja orankeja. Lisaksi me halutaan paasta snorklaamaan, vaikka toivonkin kovasti, ettei tormata haihin siella riutalla rapikoidessamme. Kilppari sen sijaan ois ihana! Tai sellanen pikkunen hai tai isokin, jolla ei oo hampaita.

Paljon on viela nahtavaa ja onneksi aikaakin on viela, ennen kuin pitaa palata takaisin arkeen, hoitaa muuttohommat ja aloittaa gradun teko... Umf.