No niin nyt oon sitten ollut pari paivaa Istanbulissa. Koko reissu alkoi kunnon hassakalla, kun Helsingissa yritin paasta lentokentalle bussilla, mutta enpa sitten ottanut joulunaikaa huomioon, joten saapuessani Tuusulanvaylalle ja yrittaessani pysayttaa lentokenttabusseja, olivat ne kaikki mukavasti taynna. Kolmen bussin mentya ohi tajusin, etta missaan kohta koko koneen, joten soitinpa sitten taksin ja maksoin kivat 30 euroa tuosta typerasta parinkymmenen minuutin matkasta. Lentokentalla olikin sitten alyton hulina ja Ukraine Airlinesin check in jono oli aivan tukossa. Taksin ottamisen turhuus alkoi valjeta, kun olin seisonut jonossa reilun puoli tuntia - kone tulisi selvasti olemaan myohassa. Jonossa odotellessani aloin juttelemaan kreikkalaisitalialaisen, mutta Belgiassa kasvaneen ja nyt Suomessa asuvan miehen kanssa, joka oli suuntaamassa Kiovasta jatkolennolla Ateenaan joulun viettoon. Aika meni paljon nopeammin, kun oli joku, jolle jutella.
Kone paasi ilmaan tunnin myohassa aikataulusta. Kone oli iso, intercontinental tyylinen vekotin eika siina nain ollen osoitettu paikkoja vaan kukin sai valita omansa (matkustajia koneen paikkamaaraan verrattuna vain murto-osa, alkaa kysyko miksi nain iso kone oli Helsinki-Kiova reitille valittu). Kreikkalaisitalialainen halusi hopotella viela lisaa, joten han istahti koneessa viereeni ja osti minulle oluen. Mikas siina, eihan seurasta ikina haittaa ollut.
Vaihtoaika Kiovassa Istanbulin koneeseen oli vain tunnin ja koska kone oli lahtenyt tunnin myohassa, mietiskelin aaneen, etta mahtaisinko ehtia jatkolennolleni. Avulias kreikkalaisitalialainen santasi heti tiedustelemaan asiaa lennon henkilokunnalta ("mina lennan niin paljon, joten anna kun selvitan taman asian sinulle"). Kohta han palasi yhden lentoisannan kanssa, joka selitti huvittuneena minulle, etta kaikki Kiovan lennot olivat myohassa aikataulusta eli siella oltiin tietoisia minun tilanteestani. Kone siis odottaisi matkustajia Kiovassa, vaihtoaikaa jaisi noin 20 minuuttia. Tata olin arvellutkin, silla tiesin, etta samassa koneessa taytyi olla runsaasti Istanbuliin menijoita (nama lennot olivat kolme kertaa muiden lentoyhtioiden lentoja halvemmat, joten uskoin muidenkin tarttuneen tarjoukseen). Siispa rentouduin ja nautiskelin elamani ensimmaisesta ukrainalaisesta oluesta.
Kiovan lentokentalla juoksin lentokentan lapi seuraavaan koneeseen. Istanbuliin se laskeutui suunnilleen aikataulussa, vain noin vartin myohassa. Kun omaa eika muutaman muunkaan Suomesta tulleen suomalaisen ja turkkilaisen nuoren matkalaukkuja alkanut kuulua, paadyimme lopputulokseen, etta matkatavaramme eivat ilmeisesti olleet selvinneet koneeseen Kiovassa. Toinen turkkilaisista nuorista miehista lahetti kaverinsa selvittamaan asiaa ja tama palasi lentokenttavirkailijan kanssa, joka pahoitteli tilannetta ja pyysi meita kaikkia tulemaan Lost and Found toimistoon allekirjoittamaan viralliset raportit asiasta. Passista otettiin kopiot, samaten kuin matkalaukkutiketista, ja samalla tuli tayttaa ja allekirjoittaa lomake, jossa selvitin milla lennolla olin saapunut ja niin pois pain. Virkailija selitti, etta laukun saapuessa he soittaisivat hotellini respaan ja toimittaisivat laukun sinne. Minulle jai asiasta todisteeksi mielenkiintoinen paperilappu. Hommaan meni noin tunti ja olin iloinen, kun sain lopultakin poistua lentokentalta. Matkatavarat saapuivat hostellille pari paivaa lennon jalkeen, joten loppujen lopuksi kaikki sujui mukavasti ja selvisin rinkan raahaamiselta keskiyolla Istanbulin keskustassa.
Istanbulissa olen majoittunut talla kertaa Taksimilla, joka on kaupungin modernimpaa puolta, tietynlainen liikekeskusta. Kaikki mita kirjoitin kaupungista viime kerralla pitaa edelleen paikkansa: taalla on hyvin tuttavallinen fiilis, ihmiset ovat mukavia eika juuri kukaan tule ainakaan minulle mitaan selittamaan kaduilla. Yllattavan moni on luullut minua turkkilaiseksi, mika on todella koomista, koska hiukseni ovat talla hetkella lahes blondit. Toisaalta niista nakee selvasti, etta ne ovat varjatyt, joten...
Maanantaina treffasin yhta kaveriani Mirjaa, joka on taalla tyoharjoittelussa kuukauden ajan. Kavimme vahan shoppailemassa ja muutenkin pyorimme Taksimin ymparistossa. Eilen kavaisin katsomassa sopoa moskeijaa Bhosphorus (mantereita erottava salmi) sillan lahella (Ortakoy on alueen nimi), hyppasin bussiin ja matkasin Galata sillan (jossa paljon kalastajia) toiselle puolen, ylitin sillan takaisin Beyoglun puolelle ja kiipesin Galata torniin natin maiseman perassa. Taman jalkeen tormasin sattumalta hostellissani asuvaan kanadalaiseen, joka oli suuntaamassa eraaseen kattokahvilaan katsomaan auringonlaskua ja nauttimaan maisemista. Liityin hanen seuraansa ja vietinkin loppuillan hostellini asukkaiden kanssa. Tanaan tarkoitus on suunnata Aasian mantereen puolelle. Huomenna aamulla lennan Mardiniin, joten tanaan on mentava aikaisin nukkumaan, silla heratys on 3:15 aamulla.
Pakko viela mainita, etta tama hostelli (Stray Cat hostel) on kylla ehdottomasti yksi parhaista, jossa olen Euroopassa asunut. Meininki on todella rento, paikka on yksinmatkaavien suosiossa, mutta kyseessa ei ole mikaan bilehostelli vaan enemmankin kolmenkympin tietamilla olevien reissaajien chillauspaikka. Toisin sanoen en olisi parempaa hostellia voinut valita!
Reissaaminen on kylla mukavaa, tata fiilista on todella ollut ikava. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti