Jos tulo- ja lähtöpäivää ei lasketa, oli minulla kaiken kaikkiaan kolme kokonaista päivää Tokion tutkimiselle. Tiedän, tiedän, se on erittäin vähän ja koko kahden viikon reissun olisi pelkästään voinut käyttää suurkaupungin ihmettelyyn. Minulla oli kuitenkin palava halu nähdä muutakin Japania, joten kolme päivää sai nyt tällä erää riittää.
Ensimmäinen päivä: nähtävyyksiä
Koska majapaikkani sijaitsee Uenossa, ostin metroasemalta 72h metrolipun, jolla voin käyttää Tokion metrolinjoja vapaasti (en tosin siis esim. JR junalinjoja). Hyppäsin Ginza linen Asakusaan suuntaavaan metroon: aloittaisin Tokion tutkimisen tutustumalla sen vanhimpaan, vuonna 628 valmistuneeseen, Senso-ji nimiseen buddhalaistemppeliin.
Vaikka vanhin temppeli onkin buddhalainen, sijaitsee sen välittömässä läheisyydessä myös shintolainen shrine eli pyhäkkö, joka rakennettiin kunnioittamaan Senso-jin perustanutta kolmea henkilöä . Shintolaisuutta kutsutaan Japanissa kansanuskonnoksi ja se onkin Japanissa se alkuperäinen uskonto, joka ei ole tullut maahan ulkopuolelta. Shintolaisuus on luonnon uskonto, jossa jumalia nähdään erilaisissa luonnon ilmiöissä, luonnollisissa paikoissa ja muissa luonnon kohteissa (kuten puissa ja vuorissa). Esi-isien kunnioittaminen on shintolaisuudessa myös merkittävä asia. Shintolaisuus ja buddhalaisuus eivät ole niinkään kilpailevia vaan enemmänkin toisiaan tukevia uskontoja, ja nekin henkilöt, jotka eivät tunnusta Japanissa mitään uskontoa, osallistuvat usein joihinkin shintolaisiin rituaaleihin. Tässä vaiheessa alkaa mietityttämään, olisiko meidän suomalaistenkin kannattanut mieluummin säilyttää oma kansanuskontomme sen sijaan, että liitimme kristinuskon leiman jokaiseen muinaiseen juhlaan ja rituaaliin.
Senso-ji temppelillä.
Temppelin jälkeen hyppäsin Tokyo Cruise paattiloiseen, joka seilasi Sumada jokea pitkin aina Ginzan lähellä olevaan puistoon asti. Puistossa tapasin erittäin sosiaalisen kolumbialaisen naisen, joka ei tosin kovin montaa sanaa englantia puhunut, mutta pääsinpä jumppaamaan säälittäviä espanjan kielen taitojani. Kiersimme puistoa hetken yhdessä ottaen kuvia toisistamme. Hän lähti jokea ylös samalla paatilla, jolla itse olin tullut jokea alas, joten tiemme erkanivat tässä vaiheessa.
Yksi kolumibialaisnaisen nappaamista kuvista Hamarikuy puistossa.
Puistosta poistuttuani navigoin jälleen metroasemalle aikomuksenani hyrryyttää keisarin palatsin nurkille. Metroasemalla jumittelin metrokarttaa löytääkseni optimaalisen reitin palatsin lähellä olevalle Otemachin asemalle. Näytin ilmeisesti riittävän eksyneeltä, koska läheisen turisti-infon rouva tuli luokseni tarjoamaan apua. Kerroin minne olin menossa ja sain ohjeet kuin tykin suusta hymyllä varustettuna, rouva opasti minut jopa oikealle laiturillekin. Olipas helppoa.
Muutenkin metro on täälläkin helppokäyttöinen, vaikka linjoja piisaakin. Tekstit ja kuulutukset ovat myös englanniksi. Hauskoja poikkeuksia verrattuna esimerkiksi Lontoon metroon:
- Metrossa tai metroasemilla ei ole kuuma, ilmastointi pelaa.
- Linjaa vaihtaessa voi välillä joutua kokonaan vaihtamaan asemaa - esim. Shibuyassa Ginza line on eri paikassa kuin muut linjat: muissa mennään maan alle, Ginza linjaa varten on kiivettävä ylös (Shibuyassa tosin nyt muutenkin paljon remppaa meneillään, pitäisi kuulemma olla valmista vuoden 2019 puolella). On hauska, kun seuraa ajatuksissaan linjalle johtavia kylttejä ja huomaa yllättäen olevansa ulkona koko metroasemalta.
- Yllä mainitusta syystä pitää katsoa tarkemmin, mistä metro-onkalosta puskee sisään. Kaikilta asemilta ei aina pääse kaikille linjoille. Tässä olisi OSM-faneille kartoittamista, sillä käyttämäni Offline kartta-applikaatio maps.me ei useissa paikoissa tiedä, minkä metron onkalosta on kyse.
- Naisille omistetut vaunut. Toisin kuin Delhissä, täällä nämä voimassa vain aamuruuhkan aikaan tietyllä reittivälillä. Tosin Delhin metro oli muutenkin Tokion metroa tukkoisemman oloinen.
- Metroissa pääsee yllättävän hyvin istumaan. Ilmeisesti se aamuruuhka on tukkoisin aika, muutoin tilaa on.
Tokion metrossa.
Keisarin temppeli ja sen lähellä oleva puisto, jonne tavallisesti on vapaa pääsy, olivat kiinni (en löytänyt syytä miksi, ehkä keisari ei jaksanut turisteja sinä päivänä), joten tyydyin ihailemaan palatsin rakennuksia ulkopuolelta. Keisarin palatsin alue on lähellä Tokion business-keskusta, mutta saatuani businessmiesten jumittelusta tarpeekseni loikkasin taas metroon ja hyrryytin Meiji-Jingumae asemalle, lähelle Shibuyaa.
Täällä ihmisiä ja kauppoja piisasi. Jatkoin myös ramen kokeilujani, tällä kertaa turistille perinteisemmässä ramen-paikassa, jossa oli loosit yksinsyöjille. Ensimmäinen ramen ei ehkä ollut niin kaunis, mutta kyllä se vaan oli monta kertaa herkullisempi.
Ichiran ramen ravintolassa Tokiossa.
Shibuyassa, Tokion nuorekkaassa shoppailu ja biletyskaupunginosassa, tutkailin perusnähtävyydet, mukaan lukien kuuluisan Shibuya crossingin, jossa valtava määrä kävelijöitä ylittää tien yhdellä kertaa. En tiedä johtuiko alueen remontista, mutta koko Shibuya oli paljon vähemmän flashyflash kuin odotin. Päivän päätteeksi jalkani olivat jo niin rakoilla päivän köpöttelystä, että huokaisin helpotuksesta, kun pääsin istumaan takaisin Uenoon vievässä Ginza linen metrossa.
Toinen päivä: Shoppailua
Mini-Taifuuni eli trooppinen sykloni Tokion eteläpuolella toi Tokioon sateita ja voimakasta tuulta, joten mikäs sen parempi kun omistaa päivä ostareille. Tai no, yhdelle ostarille minun tapauksessani. Tarkemmin sanottuna vielä Sunshine City ostarille, jossa on Tokion Pokemon Center.
Japseilla on todella hienoja vaatteita. Myös hiukset on suurimmalla osalla kivasti laitettu ja samaten mimmit tuntuvat käyttävän minunlaistani suomalaista enemmän aikaa naamansa ehostamiseen. Minä tosiaan suomalaisena turilaana täällä laukkaan ympäriinsä, päätä pidempänä ja metrin leveämpänä kuin muut.
Ehkä söpö niminen puoti Sunshine city ostarilla.
Pokemon center ois ollut Suville varmasti mieluinen paikka! Pelejä en kokeillut (liikaa lapsia jonossa), ja kaupan hinnat olivat aika korkeat, mutta jos jonkinlaista poksua olisi ollut tarjolla.
Pokemon centerin kauppa, joka oli oikeastaan koko centerin pointti. Ihmisiä oli lähes enemmän kuin pokemoneja ja hinnat sen mukaiset!
Paluumatkalla pistäydyin vielä muumi-kahvilassa. Listalla oli yllättävästi tarjolla myös Lapin Kultaa. Itse testasin "aitoa suomalaista" alkoholitonta mustikkadrinkkiä - oli kyllä niin supermakea hökötys, että en pystynyt juomaan lasia tyhjäksi.
Tokion muumikahvilan etuovi.
Kolmas päivä: lisää nähtävyyksiä
Lopultakin olen saanut sisäisen kelloni käännettyä ympäri ja heräsin minulle tavalliseen aikaan vartin yli kuusi mukavassa kapselissani.
Tähän väliin haluan kommentoida yhtä japanilaista kuuluisuutta: vessanpyttyä. Jopa julkisissa vessoissa tuntuu usein olevan vaikka minkälaista namiskaa (hauskin näkemäni nappi teki vessanpytyn huuhteluäänen ilman, että vessaa oikeasti huuhdeltiin), mutta vielä en ole niin hienoa pyttyä muualta löytänyt kuin mikä meillä on täällä hostellilla. Ensinnäkin vessan pytyn rengas on lämmitetty (yllätyn vieläkin joka ikinen kerta pytylle istuessani). Toiseksi vessan päällä voi pestä kädet! Pytyssä siis todellakin kaikki tarvittava yhdessä paketissa! Jostain syystä minulla on silti tarve pestä kädet perinteisessä hanassa, vaikka tuo pönttöhana mieletön keksintö onkin...
Tämän laatupöntön namiskat on ruuvattu erikseen seinään kiinni.
Kolmas päivä oli auringonpaisteen ja edellisen päivän sateiden vuoksi todella kuuma ja kostea. Ensimmäinen päivä, jolloin oli niin lämmin, mitä olin tänne tullessani odottanut.
Suuntasin päiväksi Shinjukuun, joka on tunnettu ainakin red light districtistään. Olisi kuitenkin virhe sanoa, että se on kaikki mitä Shinjuku on. Se on juuri se paikka, jonne kannattaa suunnata, jos haluaa kokea jännittäviä viihdenäytöksiä, kuten robottitaisteluja, shoppailla, bilettää tai vaikkapa nauttia ulkoilmasta suuressa Gyoen puutarhassa. Uskoisin, että suurin osa matkailudokumenteista kuvaa ainakin jonkun pätkän juuri täällä.
Itse pääasiassa ihmettelin ja jumittelin Shinjukun menoa ja meininkiä, kävin kiertämässä Gyoen ympäri (ilmeisesti täällä on hyvä ihastella kirsikan kukkia keväisin) ja tutustuin Shinjukun Hanazonoko pyhäkköön ja Taisoji temppeliin. Illaksi palasin takaisin Uenoon.
Taiwanilainen paviljonki Gyoe puistossa.
Nyt on tämän reissun osan viimeinen ilta Tokiossa edessä. Huomenna suuntaan Naganoon, Tokiosta melko suoraan luoteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti