Ekojen päivien fiiliksiä

Näkymä Esja-vuorelle Reykjavikin satama-alueelta.

Nyt on sitten kaksi päivää takana Reykjavikissa. Icelandair saapui ajallaan neljältä tiistaina. Kentällä kaikki sujui perusmallin mukaan helposti: matkalaukku hyrryytti hihnalta mukavasti takaisin miun luo, rahaa sai automaatista (vaikkakin pikatreffit Helsinki-Vantaalla Jennin ja Lauran kanssa, jotka tuli samaan aikaan Reykjavikista, kun itse olin sinne lähdössä, oli jo aiemmin rikastuttanut minnuu kivasti yli 1000 kruunulla - kiitosta vaan rahoituksesta tytöt!), lipput bussiin ja suoraan miun guesthousen lähellä sijaitsevaan guesthouseen sai nopeasti ja bussiin jonotus pienestä hänkkäröinnistä huolimatta sujui oikein malliikkaasti. Ei siis mitään erityistä seikkailua siinä.


Laskeutuminen Keflavikin lentokentälle sen sijaan oli jotain spesiaalia. Täällä oli vielä valoisaa ja lumenpeittämät tasangot ja niistä silloin tällöin kohoavat huiput oli jotain uskomatonta. Puhumattakaan tuota maisemaa halkovista joista ja ilmeisesti lämmintä vettä kuljettavista putkista sekä kauempana häämöttävästä merestä! Ihan uskomaton maisema kerrassaan. Monet on sitä kuvailleet kuumaisemaksi, mutta miusta tuntui kuin olisin ollut laskeutumassa Etelämantereelle. Etenkin talot Keflavikin lähellä toi mieleen luontodokkareissa nähdyt tutkimusasemat siellä. Joka tapauksessa ihan uskomattoman hienoa ja ah, niin erilaista!

Kuten sanoin, ostin lipun suoraan guesthouselle. Tai siis miun guesthousea viereiselle guesthouselle, koska lipunmyyjät eivät tunnistaneet tän miun guesthousen nimeä. Olin tosin jo aiemmin netistä löytänyt jonkinlaisen listan niistä hotelleista ja majataloista, mihin flybus kuskaa ihmisiä ja huomannut, että niistä yksi oli vain 20 metrin päässä miun guesthousesta, joten samapa se oli siihen hyrryyttää. Ei hirveesti kiinnostanut lähtee rinkan, repun, laukun ja muovikassin kanssa haahuilemaan minnekään, kun matkaan Joensuusta Reykjavikiin oli jo muutenkin mennyt n. 15 tuntia...

Tää miun guesthouse Aurora on itse asiassa tosi miun tyylinen. Tosi persoonallinen! Esimerkiksi tuo omistaja Siggi on hyvin hämmentävä tyyppi. Tai sinänsä aika normaali, koska olen vastaavankaltaisten ihmisten kanssa ollu aiemminkin paljon tekemisissä (mantsalaiset ajatelkoon Kumpulaa, koska sitä se tietyllä tavalla muistuttaa - ei ulkonäöltään, mutta sen asioiden hoito tavoiltaan :D). Eli toisin sanoen kaikkea pitää muistaa kysyä: miten vuokranmaksu menee, avaimet, netti jne jne. Ja useimpiin kysymyksiin vastaus on, että jospa katellaan sitä ensi viikolla. Eipä sillä miulle väliä, kyllä se nyt vuokrarahansa jossain vaiheessa haluaa ja eiköhän se sen miulle sitten kerro. Kelaa varten en mitään soppareita tartte, joten niistäkään miun ei tarttee huolehtia. Oli vaan hauska, kun se toi miut tähän huoneeseen ja alkoi katsella ympärilleen ja huomasi, että se oli tosi roskanen. Sitten se nosti patjaa ja sen alus oli kanssa täynnä jotain muruja. Siinä se sitten näytti jumittavan, että mitähän tässä nyt oikeen pitäis tehdä, niin naurahdin siihen, että oiskohan siulla imuria. Siggi havahtui ja totesi, että joo, käynpä hakemassa. Seurasin sitä uudestaan kellariin, että näin mistä siivousvälineet löytyy, ja jotenkin oletin itse imuroivani huoneen, mutta ei toki, Siggi pyyhälsi takaisin tänne tokaan kerrokseen ja alkoi imuroimaan. Se oli niin hassun näköistä et virnuilin vaan siinä. Vastapäisestä huoneesta tuli siinä vaiheessa asukas ulos, ruotsalainen Albin. Alakerrasta kapusi itsensä Mathewksi itsensä esittelevä britti. Molemmat näytti superhämmentyneiltä nähdessään Siggin imuri kädessä. Haha! Täällä asuu siis n. 10 vaihtaria, joista oon tähän mennessä tavannut 6: Albin, Mathew, kanadalainen Josh, itävaltalainen Tina, suomalainen Lauri ja joku ranskalainen, jonka nimeä en enää muista. Eli ihan värikäs porukka, kaikki opiskelee vielä eri aloja.

Mutta siis kaikki meni mielestäni niin hyvin kuin voi mennä: miulle oli varattuna pieni n. 10 neliön huone, jossa on sänky, työpöytä, ikkuna, lavuaari ja kaappi sekä tuoli, vessa+kylppäri on parin metrin päässä ja keittiö kellarissa. Langaton netti on 15 meganen (tein Teijon ohjeistamana speedtestin), joka lienee miulle se yksi tärkein juttu - jos on netti en muuta tarviikaan! Keittiökin on ihan huippu, siellä on UUNI! Ja iso SIISTI jääkaappi! Ja pakastin! Ja keittovälineet - kaikki mitä voisi toivoa. Joo, onhan se tosi askeettinen jne jne. mutta jos muistelee Prahan keittiötä niin ei kyllä voi kuin hyppiä ilosta ympyrää. :) Ja sitten on myös pyykinpesukoneita ja on siellä kellarissa jotain muitakin huoneita, mutta jotenkin en oo vielä jaksanu käydä joka nurkkaa nuuskimassa. Ja kuinka ihana tää oma huone onkaan! Jotenkin rennompi meininki, kun ei oo koko ajan joku toinen randomi tossa metrin päässä pojottamassa niin kuin siellä Prahassa. Oon jo nyt niin vanha ja raihnainen, etten jaksais enää sellaista. Niin ja paras juttu vielä: tää sänky on uskomattoman mukava! Ei mikään ihme sohvapalikoista koostuva hökötys vaan oikein mahtava joustinpatja. Kyllä tässä kelpaa asustella.

Reykjavík... Ihana söpö pikkukaupunki! Tai no keskusta on mukavan kompakti, mutta kuten suomalaisetkin kaupungit, tää on tosi matala kaupunki ja siten myös laajalle levittynyt. Tänään hyrryyttelin yhden ruotsalaisen tytön Hannan kanssa bussilla ja siinä näki mukavasti kaupungista muitakin alueita kuin tän ihan keskustan. Mutta tosiaan, vasta pari päivää täällä ollut, niin mitä voisin sanoa... Ihanat kukkulat/vuoret ympäröi kaupunkia, muistuttaa tavallaan suomalaisia kaupunkeja tyyliltään ja olemukseltaan (ja esim. monissa tuotteissa tuoteselosteet myös suomeksi, koska samat tuotteet löytyy myös sieltä), mutta on kuitenkin niin erilainen. Eli huomaa, että kyseessä on pohjoismaalainen kaupunki. Täällä on tosi helppo olla. Eikä kukaan kyllä ikinä osaa suoraan erottaa paikallisesta, mikä tuntuu ehkä vähän hassulta, kun Aasiassa ehti tottua siihen, että miut erotettiin kaukaa turistiksi. On ollut kiva palloilla ympäriinsä, hypätä bussista jossain ihme paikassa ja sitten olla silleen, että jahas, mihis tässä nyt saavuttiin... Vaikka itse siis asun niin keskustassa, ettei tarttee bussia käyttää ellei sitten halua ostarille tai muualle laitakaupungilla.

Kaikki on siis hyvin. Yliopiston orientaatio oli tänään ja homma tuntuu olevan hanskassa. Miun tiedekunta ei järjestä minkään sortin yhteistä kokoontumista, joten miun pitää itse ottaa sinne yhteyttä. Toisaalta löysin netistä jo miun aikataulut, tiedän mille kursseille menen ja milloin ja missä ne on, joten tuntuu vähän turhalta häiritä ketään turhilla kysymyksillä. Mut aattelin silti lähettää jonkun kysymyksen, että saan varmistuksen et kaikki on ok ja voin vaan ilmaantua ensi maanantaina luennolle.

Lauantaille varasin jo islanninhevosvaelluksen. Löysin ESN Reykjavík Facebook ryhmän kautta yhden naisen, joka omistaa issikoita ja tarjoaa ratsastustunteja ja vaelluksia säännöllisesti ratsastuksesta kiinnostuneille. Eka kerta maksaa 3500 (22 e), sen jälkeen vaan 1500 (10 e) per tunti tai vaellus, joten halvalla pääsee! Lisäksi tää nainen asuu itse keskustassa ja tallille voi päästä joko hänen kyydissään tai sitten bussilla - ekalla kerralla hän itse tulee samaa matkaa, niin ei tarttee ees yksin vaivautua seikkailemaan. Voisiko täydellisempää olla! Pääsen ratsastamaan joka viikko! Ja vielä jollain issikoilla, jotka on niin helppoja ja suloisia otuksia ettei mitään järkeä!

Nyt pitäisi keksiä jotain tekemistä huomiselle ja perjantaille, mutta eiköhän ne mene ihan mukavasti kaupungissa pyöriessä. Ehkäpä käyn lillumassa jossain kivassa lämpimässä altaassa. Ei kuulostais ollenkaan hassummalta. :)