Rikas ja kallis Borneo?

Nyt sita sitten ollaan Malesian Borneolla, Sabahin osavaltiossa. Kota Kinabalu on moderni ja nykyaikainen kaupunki, eika siis tuo lainkaan mieleen sita kuvaa Borneosta, joka kaikilla ihmisilla varmasti on. Malesian puoli Borneosta on muutenkin uhkaavasti tayttynyt palmuoljyplantaaseista, mutta onneksi joitain alueita on siita huolimatta suojeltu. Suojelualueista hyvana esimerkkina voisi mainita Kinabatangan joen ympariston, jonne mekin ollaan todennakoisesti pian suuntaamassa. Joella jarjestetaan pari paivaa kestavia risteilyita, joiden aikana hyvin todennakoisesti nakee orankeja, nena-apinoita, makakeja ja ties mita muita apinoita, paljon lintuja seka mahdollisesti myos krokotiileja, pygminorsuja jne. Viidakossa on tavallisesti suorastaan mahdotonta tormata villielaimiin, koska ne osaa piiloutua taitavasti puiden latvoihin ja muun kasvuston suojaan ja lisaksi metsat ovat tavallisesti niin laajoja, etta mahdollisuudet tormata johonkin isoon elukkaan ovat suunnilleen yhta hyvat kuin Suomen metsissa. Kinabatanganilla elaimilla ei kuitenkaan juuri ole mahdollisuutta piiloutua, koska ainoastaan kapea kaistale sademetsaa on saastynyt joen ymparistosta. Kaikkialla ymparilla on palmuplantaaseja, joissa orangit yms. eivat yksinkertaisesti voi elaa. Palmuoljya tuottavat palmut eivat nimittain ole endeemisia Malesiassa vaan ne on tuotu tanne joskus 1800-luvun lopun tienoilla Lansi-Afrikasta. Takalainen elainlajisto ei siis voi hyotya kyseisista metsista laisinkaan. Apinat muutenkin tarvitsevat hyvin monipuolista metsaa, eika yhden puulajin rivistot tarjoa niille minkaanlaista elinymparistoa. Periaatteessa turisti pysyy tyytyvaisena, kun apinoita on todella mahdollista nahda Kinabatangissa, mutta toisaalta tuntuu suorastaan pahalta menna sinne katselemaan elinympariston tuhosta karsivia elaimia. Saa nahda kuinka kauan apinat kykenevat elamaan nain eristaytyneella ja pienella alueella. Turisteja joella on kuitenkin enemman kuin apinoita (vaikka ovathan ne ihmisetkin kylla itsessaankin apinoita), joten ehka alueen sademetsien suojelu saa tallaisesta uutta voimaa. Se tietenkin on eriasia, mita tallaiset turistimassat aiheuttavat kyseisella alueella.

Koko Malesian Borneo on taydellisen turhauttava itsenaiselle matkustajalle. Kaikki on kallista ja ihan joka ikinen juttu pitaa suunnitella etukateen tarkasti eika oikeastaan minnekaan voi menna ottamatta jonkinlaista touria. Nahtavaa taalla olisi vaikka kuinka (Mulun kansallispuistossa maailman suurimmat luolat, Kaakkois-Aasian korkein vuori Gunung Kitabalu, maailman suurin kukka rafflesia, joka on endeeminen taalla, nena-apinat, orangit ja kaikki muut ihanat elaimet unohtamatta uskomattomia koralliriuttoja Borneon rannikolla), mutta koska meidan budjetti ei karsi kuin max yhden tourin johonkin paikkaan, pitaa suurin osa jattaa toiseen kertaan. Malesian Borneota voi suositella kylla niille, joilla on reissun budjetti ainakin sen 2000 euroa kuussa. Toisin sanoen tanne kannattaa tulla vaikkapa kuukauden visiitille kunnon budjetilla tai sitten muuten vaan olla rikas ja omata kunnolla rahaa, jotta voi tehda kaikki mielenkiintoiset jutut. Hinnoista esimerkkina sanon, etta 3 paivan vierailulle Mulun kansallispuistossa nayttaisi tulevan hintaa n. 700 ringittia (n. 175 e) yhdelle henkilolle poislukien ruoat, jotka maksaa viela extraa ja ottaen huomioon, etta tekisi vain ne halvimmat mahdolliset jutut ja yopyisi dormissa. Kinabatangin risteilytrekkisetti maksaa n. 400 rigittia eli n. 100 euroa (3 paivaa, 2 yota, sis. majoitukset ja ruoat, mutta matkat Kota Kinabalusta paikan paalle ja takaisin maksaa lisaa n. 66 ringittia) per pax ja se on todella halvimmasta paasta.

Muutenkin Borneo ja Malesia on kallein kaikista naista maista, missa ollaan oltu. Ei se mikaan yllatys ollut, koska koko maa on todella vauras. Olo oli kuin Eurooppaan olisi tullut, kun lennettiin Indonesian Medanista Kuala Lumpuriin. Maa itsessaan on kuitenkin aivan mahtava. Nahtavaa riittaisi kuukausiksi ja ihmiset ovat ihan mahdottoman ystavallisia. Teijo on jo viettanyt aiemmin 3 viikkoa Malesian peninsulalla, itte oon suunnitellut tekevani jonkun vastaavan reissun vaikkapa silloin, kun Teijo on vaihdossa. :) Mutta Borneo siis viela Peninsulaakin kalliimpi ja vaatii paljon enemman suunnittelua, ajattelua ja funtsimista. Jos 1000 euron kuukausibudjetilla yrittaa tallaisessa paikassa 2,5 viikkoa viettaa, niin todellakin on valilla pakko vaan olla tekematta mitaan. Ja se on suorastaan tuskaa, kun erehtyy lukemaan kirjasta kaikista niista upeista jutuista, mita taalla voisi tehda...

Hinnoista viela sen verran, etta talla hetkella asutaan dormissa, joka maksaa yhdelta 25 ringittia, yhteensa siis 50 ringittia (eli 12 e). Kahden hengen huoneet maksaa halvimmillaan R69, joten todellakin yovytaan dormeissa varmaan koko Borneon visiitin ajan. Hassuu vaan maksaa dormista saman verran ja enemmankin kuin jossain muualla ollaan maksettu omasta bungalowista... Mutta niin ne hinnat vaan muttuu. Nyt ei olla enaa kehitysmaassa (oikeesti, jos Venaja ei oo kehitysmaa niin ei kylla ole Malesiakaan), joten parempi vaan yrittaa olla ajattelematta.

Sarawakin osavaltion puolella ollaan ajateltu pyoria Kuchingin lahella. Siella on pari halpaa juttua mita voidaan tehda: Bako National Park ja Orangutan Rehabilitation Centre. Bakossa on paljon hyvin merkattuja trekkipolkuja, natteja hiekkarantoja ja nena-apinoita ja orankikeskuksessa voidaan tutustua kunnolla orankeihin. Kuching itsessaan on koko Borneon trendikkain kaupunki. Melkeen pelottaa olla nain hienoissa kaupungeissa, joissa kukaan ei edes huutele Transporttia, Hello Misteria tai Where U gota.

Kuchingista meilla on 26. heinakuuta lennot Singaporeen. Sitten alkaakin reissu todella kaantya jo loppua kohti...