No nyt ollaan sitten hankkaroijien paakaupungissa, Delhissa. Istun backpacker keskittyman Paharganjin jossain nettikahvilassa (en oo ihan taysin kartalla missa kohti talla hetkella olen, kun seikkailin noilla kaduilla... pitaa alkaa pitaa kompassia mukana, niin helpottais vahan suunnistamista. Tosin ainahan sita voi ottaa pyorariksan/tuktukin, jos ihan hukkaantuu).
Jos nyt lahden matkasta tanne, niin se oli rankahko. Ensin iltalento Istanbuliin, jossa miun Erasmus-kaveri Gurcan tuli hakemaan miut lentokentalta. Silla oli vahan aikaa, niin se ajelutti minnuu Istanbulin Aasiapuolella, kun tiesi, etta tuun olemaan kaupungissa vaan paivan, niin en olisi sita muuten ehtinyt nahda. Sitten lopuksi se vei miut miun hostelliin (Eurasia hostel Blue Mosquen valittomassa laheisyydessa), jonka omistaja osoittautu olemaan sen sedan tuttu. Ja mie kun luulin, etta Istanbul on iso kaupunki...
Istanbul oli ihan toisenlainen kuin olin ajatellut. No kyllahan siella autot ajeli miten sattuu, mutta ei se miun mielesta mitenkaan poikennut Kreikan tai Italian meiningista. Aasialaisen tienylitystyylin soveltaminen oli kuitenkin paikallaan. Muutenkin ihmiset oli ystavallisia eika kukaan huudellut mitaan peraan. Okei, no siella lentokentella, kun odottelin Gurcania, yks nuori mies sanoi perinteisen "u are really beautiful"in, mutta sekin tuli jotenkin kiltisti ja se oli itse superhyvannakoinen ja jatkoi saman tien matkaansa, niin jotenkin en voinut ottaa sita mitenkaan pahasti :D
Ehdin kopotella aika hyvin ympari Istanbulia. Kavin Blue Mosquessa sisalla ja kiertelin siina aukiolla, kuuntelin sen muslimilauluhoilauksen iltapaivalla, kiertelen Grand Bazarissa ja toisessa bazaarissa siella lahempana merta. Lisaksi loysin viela vahingossa yhden lisamoskeijan ja sen takaa koyhempaa aluetta, jossa oli mielenkiintoista kierrella. Niin ja koko paiva alkoi hienolla puistolla, jossa oli papukaijoja! Tuli ihan Barcelona mieleen, kun siellakin oli niita undulaatteja puistossa, mutta naa oli isompia, joten kai ne oli papukaijoja...
Joo no se Istanbulista.Voin vaan sanoa niille, jotka ajattelee sita haslinkipaikkana, ettei sita nyt ainakaan pelata kannata. Tosi eurooppalainen meininki ja ihmiset oikeesti mukavia! Edes bazaareilla ei hirveemmin huudeltu tai tuputettu mitaan. En ostanut kuin vahan sellaisia neliokarkkeja, joita lentokoneessakin jaettiin (en oikeesti tieda mita ne on, onko ne edes karkkeja vai kuivattua hedelmaa, mutta nayttivat olevan tomusokeriin tai muuhun samanlaiseen pyoriteltyja, ihan huippuhyvia!), joten en tieda tarviiko tinkia miten paljon, mutta noiden hinta sovittiin ihan parilla kommentilla (se sanoi hinnan, mie sanoin toisen ja kolmas oli lopullinen hinta, joka oli ok miulle).
Lento Delhiin meni mukavasti. Juttelin miun vieruskaverina olleen israelilaisen miehen kanssa koko matkan oikeestaan. Se oli menossa kuukaudeksi Darjeelingiin nauttimaan vuoristosta. Aika omituinen tyyppi, tais olla kunnon juutalainen. Varovasti yritin kysella mita mielta se on Israelin poliittisesta tilanteesta, mutta pysyttiin enemmankin koulutusjarjestelman ja muiden etuuksien vertailussa, Jerusalemin multiuskonnollisuuden (vai miksi sita sanois, kun siella on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin keskeisia pyhia kohteita) aiheuttamassa jannitteessa, maissa, joihin israelilaiset ei voi menna, saassa ja sellaisissa. En uskaltanut edes mainita sanaa Palestiina, kun en halunnut aksyilevaa vieruskaveria loppumatkaksi :D Niin ja Helsinki-Istanbul lennolla juttelin yhden suomalaisen kanssa, joka oli myos tulossa Delhiin. Nain hanta uudestaan tuolla lennolla, joka oli menossa joogaamaan Rishikeshiin pariksi kuukaudeksi. Suomalaisen kanssa vaihdoin yhteystietoja, kun en tieda minne menen Srinagarin jalkeen ja Rishikesh on periaatteessa ihan huudeilla... Oispahan kokemus kayda jossain joogaamisgurupaakaupungissa. Tytothan vitsaili etta hurahdan kuitenkin jonkun gurun opetuksiin, niin ehka miun pitais antaa ees mahdollisuus jollekin pelastaa miut miun maanlaheisyydelta! :P
Delhi... ei oo yhtaan niin paha kuin ajattelin! Tunnin soittelun ja odottelun jalkeen miun hotellin kuski vihdoin saapui noutamaan miut lentokentalta ja sain katsella auringonnousua ja aamujumppaavia delhilaisia auton ikkunasta. Hotellin henkilokunta on ollut aika ystavallista, mutta kuten jo hotellia varatessani nauroinkin, ei hotelli ihan ollut sita tasoa, mita nettisivulla annetaan ymmartaa. Juomien piti kuulua hintaan, hotellilla piti olla netti ja ravintola, mutta sen sijaan juomat maksaa, hotellin netti ei toimi ja ravintola = huonepalvelu. Eipa siina, tilasin eilen flylain (fried rice with chicken eli se, mita syotiin Kaakkois-Aasiassa harva se paiva) huonepalvelusta iltaruoaksi ja no maksoi se 2,5e, etta oli silleen kallis takalaiseen hintatasoon nahden, mutta en vaan oo viela halukas lahtee pimeen jalken hortoilemaan kaduille. Paivalla kylla oon kavellyt jalkani kipeiksi ja oonkin saanut hortoilla ihan rauhassa. Valilla vaan riksa tai tuktukkuski huutelee, etta tuu kyytiin ("where u're going" on intialaisversio kaakkoisaasian "where u go"sta, englannintaso siis hitusen enemman oikeaan pain). Ja no kylla tassa nyt pari tyyppia on tullut peraan kavelemaan ja hopottamaan. Eilen ensimmainen kaveli ehka kolme metria, mutta kyllastyi sitten ja meni pois.
Sen sijaan tanaan sellainen business tyyliin pukeutunut nuorimies, joka puhui hyvin englantia kaveli varmaan kierroksen Connaught Placen inner circlea (Connaught Place siis koostuu useista ympyran muotoisista kaduista) miun kanssa yrittaen kovasti saada minnuu kahville. Olin aluksi varma, etta se on joku travel agency tout, mutta sitten se selitti ummet ja lammet sen tyosta itavaltalaisessa telemarkkinointifirmassa ja siita, kuinka se nyt vaan halusi kuluttaa aikaa ruokatauolla. Se oli itse asiassa aika hauska ja juteltiinkin vahasen sitten kaikesta epaolennaisesta, mutta ei en suostunut silti kahville sen kanssa. Sanoinkin sille, etta tiedan ettei Delhissa kenellakaan, joka tulee puhumaan siulle, oikeesti ole mitaan jarkevaa asiaa, niin se vaan nauroi, etta hei, on taalla paljon toutteja, mutta ei me kaikki olla sellaisia, anna mie todistan sen siulle. Haha, joopa joo! Mutta oli se ihan viihdyttava kun kyseli miun perheesta, lemmikeista ja kertoi sitten omasta perheestaan ja nain pain pois. Sitten sille tuli puhelu ja se pysahtyi vastaamaan siihen, niin mie vaan jatkoin matkaani. Ei ollut koko keskustelun aikana yhtaan ahdistunut tai epamiellyttava olo. Oltiin julkisella paikalla (Connaught Place on business hub Delhissa eika siella tosiaan ollut mitaan normi hankkaroijia, vaikka aattelin etta se ois taynna niita) keskella kirkasta paivaa ja kaveltiin vaan koko ajan eteenpain, niin jai vaan hauska fiilis tuosta keskustelusta. Ehkapa se oikeesti halus vaan viihdyttaa itseensa ruokatunnilla kalattamalla lankkarinaiselle tai sitten siina oli jotain muuta taustalla - ihan sama, miulle siina ainakin oli viihdyketta pariksi kymmeneksi minuutiksi.
Mutta niin, Delhista... ensinnakin kaikki sanoo, etta Delhissa haisee. No en mie ainakaan ole haistanut mitaan erikoisempaa. Ainoa haju, jonka oon laittanut merkille, on salwar kameeziin tai sariin pukeutuneiden intialaisten naisten tuoksu, joka jaa leijailemaan hetkeksi niiden mentya ohi. Ja se ei todellakaan ole paha tuoksu - suorastaan havettaa kavella itse hikisena kuin possu (niin possuthan ei siis hikoile, mutta en vielakaan ole keksinyt parempaa vertausta).
Toiseksi, tama on kuin sekoitus kaikkia niita aasianmaita, joissa viime reissulla kavin. Connaught Place muistutti Ho Chi Minh citya, Paharganj Hanoita ja noin muuten kokonaisuudessaan Indonesiaa ja Kambotsaa liikenteen, ihmisten ja no kaiken puolesta. Ikaan kuin kaikki nuo maat ois ympatty yhteen Intiassa (tai no ainakin kaikkien niiden vakimaara). Lehmia en oo vielakaan nahnyt, vaikka oon kavellyt pienillakin kujilla paitsi taalla Paharganjilla, myos ei-ehka-ihan-niin-turistilla Karol Baghilla, jossa majoitun. Ehkapa ne lehmat loytyy Sawai Madhopurista, jonne menen huomenna.
Hinnoista... Ensinnakin n. 70 rupiaa on 1 euro. Ruoka ei maksa mitaan, jos ostaa katukojulta. Ostin eilen 2 chapattia ja linssicurrykastikehommaa, maksoi 20 rupiaa. Oon maksanut kaikille tuktuk/pyorariksatyypeille 10 rupiaa matkasta kuin matkasta tahan mennessa, mutta toisaalta oon mennyt vaan lyhyita max 1km matkoja. Metrolla ajelin Connaught Placelle ja se on muuten ihan kuin Bangkokin Skytrain (8 rupiaa/token). Tilaa oli, tokenit (pyoreat muovilapyskat) toimi kertamatkalippuina, kukaan ei hairinnyt ja asemalle mennessa oli metallinpaljastin ja laukut lapivalaistiin (ei vitsi oli kamalaa ensimmaisella kerralla paastaa irti laukusta ja menna siihen metallinpaljastimeen ja oottaa etta se vartijanainen hoylas miut silla metallinpaljastin vekottimella, kun olin varma, etta joku vie sen laukun! Myohemmin tajusin et se on varmaan aika tyhma ajatus, kun siina on niin paljon vartijoita rynkky - tai no joku iso ase - kadessa ymparilla, eika se varas paasis kovin kauas ennen kuin tajuaisin, etta se otti sen). Kuulemma ruuhka-aikaan se on sitten katastrofi (mitenhan tuo metallinpaljastusjuttu toimii silloin?), minka varmaan tulen toteamaan, kun palaan kotiin juuri siihen aikaan.
Tuijottelusta... No siis, kyllahan ihmiset katsoo. Mutta missa ne ei katsois? Kylla minnuu kateltiin Istanbulissakin. Ja Tikkurilassa, kun kavelin rinkan kanssa. Siella muuten vasta katottiinkin ja olo oli siella ahdistuneempi (suomalaiset naytti superarsyyntyneilta jostain syysta, kun kavelin sen rinkan kanssa - ehka ne aattelee, etta rinkan kanssa kavelija haluu vaan show offailla ja kuvittelee olevansa parempi kuin muut ja siksi mulkoilee sita kuin vierasta sikaa) kuin missaan muualla koko tahan astisen reissun aikana. Muistelen muulloinkin ahdistuneeni Tikkurilassa kavellessani, mikahan sita paikkaa oikeen vaivaa :D Mutta ei miusta katseet ole hairitsevia, ainakaan paivalla. Pimeella saattaisin tulla vainoharhaiseksi, jos yksin kavelisin. Ja ehka meno villiintyisi myos... Nyt ei oo katulapsiakaan hirveesti viela nakynyt eika muitakaan kerjalaisia tai jalkapoikki ihmisia kadulla. Enemman vaan tuktuk- ja pyorariksakuskeja ja muita hyrryyttelijoita, kauppiaita, rakentajia, kengankiillottajia, ruoanlaittajia, toutteja, jonkin asian kuljettajia ja paljon ihmisia, jotka on selvasti matkalla jonnekin, minne lie. Tosin oon oikeesti liikkunut hyvin pienilla alueilla, oonhan ollut taalla vaan kaksi paivaa ja siita suurimman osan oon nukkunut, kun ennen eilista meni nelja yota vaan parin tunnin younilla...
Oho tasta on tullut jo romaani taas kerran. Kuten arvelinkin, niin taalta riittaa nyt tarinoita, kun yksin matkustelen enka saa palatettya mitaan auki kenellekaan. Kuvia laittelen joskus toiste, ei niita viela oo tullut hirveesti otettuakaan (eg. 70 kuvaa kolmelta paivalta...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti