Oisin -5, paivisin +10 astetta, sisalampotila +14 kieppeilla. Mutta talla kertaa en valita. Oon Himalajalla, ja tama on jotain ihan USKOMATONTA!
Aloitanpa nyt taman aamupaivan touhuista, koska ne tuoreimpina mielessa. Tapasin guesthousella malesialaisen jatkan, joka oli vuokrannut moottoripyoran tavoitteenaan lahtea ajamaan kohti Srinagaria muutaman paivan kuluttua. Matkaa Lehin keskustaan guesthouselta on noin 10 minuuttia kavellen ja koska olin sopivasti samaan aikaan lahdossa liikenteeseen, kun han halusi lahtea testailemaan pyoraansa, tarjosi han minulle kyydin keskustaan. Miun tavoitteena oli lopultakin shoppailla vahasen, koska halusin jotkin hyvat, mutta kevyet kavelykengat (muuttopyorteissa miun kengat oli hukkuneet jonnekin, joten lahdin matkaan ilman lenkkareita) ja muutenkin tutkailla markkinoita, joita olin kaynyt vilkaisemassa vahasen jo edellisena paivana. Lopputuloksena paadyin ostamaan nuo edella mainitut kengat, college hupparin ja T-paidan yhteishinta jaaden alle 20 euroon. Lisaksi markkinoilta tarttui jakin karvasta tehty iso ja kaunis huivi seka pashmina. Jakkihuivi tosin oli kallis, aloitushinta oli 1000 rupiaa (n. 13e), mutta sain tingittya siita parisataa pois. Hirveasti ei taalla tunnu olevan tinkimisen varaa, silla tuossakin myyjanainen kutsui minnuu pihiksi :D Voihan se olla vain kommentti, mutta hinta oli siihen mennessa jo sovittu, joten kylla se tiesi, ettei siita enempaa tulisi. Ymmarran kylla kalliin hinnan huiville, se on tosi laadukas, hieno ja tosiaan paikallisten kasin tekema. Siis taydellinen muisto talta reissulta.
Koska turistikausi alkaa vasta toukokuun lopulla, on kaikki turistipaikat kiinni. Yleensa varmasti niin varikas Changspa road (jota pitkin kavelen aina keskustaan, se on taynna matkatoimisto, internet, guesthouse ja ravintola -kyltteja, siis tyypillinen backpacker katu) on nyt taysin autio. Ainoastaan paikalliset siella ahertaa korjaillen mokkejaan valmistautuen kesan turistikauteen. Se on sinansa hyva juttu, koska muuten tulisi varmasti syotya jossain sen kadun ravintoloissa. Nyt ruoan metsastys vaatii paikallisten tarkkailua, ja onnistuinkin loytamaan markkinoiden lahelta pikkuisen ravintolan, joka oli taynna paikallisia. Kokki lauleskeli avokeittiossa paistellessaan nuudeleita. Osoittamalla muiden annosta sain itsekin herkkullisen lautallisen paistettua nuudelia ja kasviksia seka kupillisen lamminta lienta. Nuudeleiden sekaan kauhoin chili, punasipuli, valkosipuli maustesekoitusta, jossa kylla oli muitakin yrtteja, mutta niiden tunnistamiseen miun ammattitaito ei riittanyt. Ai etta oli hyvaa! Kaikki vanhukset nayttivat syovan nuudelikeittoa, mutta nuorempien edessa oli paistettu nuudelilautanen. En tieda sitten onko se tyypillinen jako vai ihan vaan sattumaa, mutta miusta se oli janna juttu.
Mutta nyt vahan yleisemmin Lehista. Saavuin tanne siis eilen ja oon ottanut rauhallisesti kavelemalla hitaasti ympariinsa, lueskelemalla ja datailemalla. Asun Shanti guesthousessa (shanti tarkoittaa rauhaa ja rentoutumista, sita toistellaan jatkuvasti koko Intiassa backpackerien keskuudessa), josta sain huoneen mielestani hyvalla diililla - lammitetty kahden hengen huone omalla kylpparilla (haalean lammin suihku), satelliitti TV (jota en kylla oo saanut toimimaan, enka oo jaksanut kysya siita viela, kun en ole sita tarvinnut) ja internet seka aamupala (4 palaa paahtoleipaa ja teeta niin paljon kun jaksaa juoda) 500r yolta. Koska on off season hyvia tarjouksia saakin helposti. Tuossa miun ei kylla tarvinnut tinkia - saavuin paikalle ja kysyin huonetta 300-400 rupialla. Omistaja mietti hetken, sanoi etta halvat huoneet eivat ole nyt kaytossa, koska niissa ei ole kylpyhuonetta ja jaettu kylppari odottaa putkimiesta, koska putket olivat jaatyneet pahasti talvella ja sen myota hajonneet. Sen sijaan han naytti miulle tuon huoneen ja sanoi, etta se on 800 rupiaa yolta. Sanoin rehellisesti, etta se on miulle ihan liian kallis, vaikka hieno huone onkin. Omistaja kysyi kuinka kauan aion viipya ja vastasin etta viikon. Hinta tipahti suoraan tuohon 500 rupiaan. Huone on kuulemma normaalisti kalliimpi kuin sen 800 rupiaa (se kuulemma off season hinta), mutta tosiaan kun viivyn niin kauan ja guesthousessa paljon vapaita huoneita, kannattaa se omistajallekin suostua lahes hintaan kuin hintaan. Todennakoisesti olisin siis saanut huoneen viela halvemmalla, jos olisin alunperinkin kysynyt huonetta 200 rupialla, mutta no niin... Oon taysin tyytyvainen jo tuohon hintalaatusuhteeseen. Huoneessa on kaksi todella paksua ja lamminta peittoa, joiden alla on oikeen ihana kollotella. Koska on kylma, en missaan nimessa haluaisi asua huoneessa, jossa peittona toimii vain ohut viltti.
Guesthousessa ei asu miun lisaksi muita kuin se malesialainen ja sitten yksi jenkki Kaliforniasta, joka on taalla tekemassa tutkimusta vaitoskirjaansa varten. Han tutkii buddhalaisten festivaaleja ja jumalakasitysta taalla Lehin seudulla. Paaasiassa han on siis uskontotieteilija, mutta tutkimusmetodit on hyvin antropologisia, koska han haastattelee eri kylien asukkaita. Molemmat, seka malesialainen etta jenkki, ovat kylla ulkonaoltaan kiinalaisia. :D Ulkonaosta puheeollen lehilaiset ei nayta lainkaan intialaisilta. Ei miusta edes tunnu, etta olisin Intiassa enaa! Voisin ihan hyvin olla Nepalissa tai Tiibetissa. Ladakhia kutsutaankin pikku Tiibetiksi, rajoittuuhan se idassa Tiibetin ylankoon (ja paikalliset ovat buddhalaisia, jos en sita jo maininnut).
Ja voi etta miten rauhallista taalla on! Miun guesthouse on tosiaan kauempana keskustasta, ja siella on niin hiljaista, etta valilla tuntuu kuin olisin tullut kuuroksi. Keskustassa luonnollisesti hyrryyttimia on, mutta kukaan ei huuda eika kilju ja ostoksia tehdessakin saa katsella kaikessa rauhassa ja valikoida tuotteista sellaiset, mitka oikeasti haluaa. Valilla miusta tuntuu, etta intialaiset (siis ne muut intialaiset) on puolikuuroja kaiken sen melun keskella elaessaan ja puhuvat siksi toisilleenkin niin kovaaanisesti. Taalla tulee myos hymyiltya ihmisille niin kuin vaikkapa Thaimaassa ja Laosissa, eika siita seuraa mitaan hankkarointia tai hasellysta. Ovathan nama ihmiset tosiaan buddhalaisia - oon edelleenkin sita mielta, etta se on kaikista uskonnoista ehdottomasti paras kaiken luonnon kunnioittamisen ja rauhallisuuden arvostamisen osalta. Leh on kaiken lisaksi hyvin ekoystavallinen paikka, mutta tasta ei ole viela omaa kokemusta, joten selitan siita enemman, kun tiedan muutakin kuin sen, mita oon Lonely Planetista lukenut.
Ladakh kuuluu Jammu ja Kashmir osavaltioon, mutta se ei todella ole kumpaakaan noista alueista. Srinagar lahempana Pakistania on Kashmirin keskus (uskontona islam), Jammun kaupunki etelammassa Jammun alueen keskus (uskontona hindulaisuus). Tama on siis kaiken kaikkiaan hyvin sekava osavaltio, eika siis ihme, etta se onkin poliittisesti yksi levottomimmista alueista Intiassa. Valtion rajoja ei ole onnistuttu maarittamaan Kiinan, Intian ja Pakistanin kesken ja paikalliset itse haluaisivat perustaa oman itsenaisen valtion. Taman vuoksi Ladakhin alueella Lehin ulkopuolella liikuttaessa tarvitaan lupa, jota viranomaiset tarkistaa aika ajoin checkpointeilla. Lupa on mahdollista saada viikoksi kerrallaan, eika sita voi pidentaa. Sita ei voi myoskaan hakea yksin, mutta tana aamuna annoin passini guesthousen omistajan pojalle (omistaja on vanha seta, poika on ehka 40-vuotias mies), joka hoitaa sen miun puolesta tuttunsa travel agencyn kautta. Lupa maksaa 150 rupiaa ja siita (seka viisumista ja passista) tulee olla useita kopioita, jotka viranomaiset haluavat itselleen jokaisella checkpointilla. Poliittisesta levottomuudesta huolimatta iskut eivat kohdistu turisteihin ja erityisesti Ladakhin alueella on turvallista liikkua. Myos Jammun ja Srinagarin kaupungit ovat talla hetkella turvallisia, mutta yleista varovaisuutta tulee luonnollisesti noudattaa.
Maisemiltaan ja rakennustyyliltaan kaupunki on juuri sellainen, mika ensimmaisena tulee mieleen Himalajaa ajatellessa. Tapasin junassa Agrasta Jhansiin pakistanilaisen miehen, joka sanoi Jammu&Kashmir osavaltion alueen maaston ja rakennusten olevan aivan samoja kuin hanen kotimaassaan. Mies oli muuten tosi mielissaan, kun olin niin kiinnostunut Pakistanista - uskon hanen elamansa olevan varsin vaikeaa Intiassa, jossa pakistanilaisia pidetaan suorastaan paholaisina. Miun on kuitenkin helppo sailya puolueettomana asiassa kuin asiassa. Silla tavoin myos saa ihmisista enemman irti ja keskustelut pysyvat paljon miellyttavampina.
Lento tanne vuoristoon oli erinomaisen miellyttava. Lensin Air Indialla, matkustusaika oli noin tunti ja maisemat ihan uskomattomat - kaikkialla lumihuippuisia vuoria. Matkustamisen miellyttavyytta lisasi myos se, etta kyytiin oli osoitettu runsaasti solttupoikia (Air India on osittain Intian valtion omistama lentoyhtio, joten tasta syysta uskoisin, etta soltut kuljetetaan yleensa sen siivin sijoituspaikkoihinsa) - taman seurauksena kone oli ylibuukattu ja miut siirrettiin ykkosluokkaan ikkunapaikalle. Vieressa istuva solttupoika oli varmaan elamansa ensimmaisella lennolla, koska huomasin hanen tarkkailevan miun toimia hyvin tarkasti ja jaljittelevan niita niin hyvin kuin osasi. Oli aika huvittavaa, etta kerrankin se olin mina, jonka toimia jaljiteltiin, koska itse teen taalla jatkuvasti ihan samaa olin sitten ravintolassa, juna-asemalla tai missa vaan uudessa paikassa, jossa en tarkalleen tieda miten homma toimii. Ykkosluokassa sain kasiini englanninkielisen intialaisen sanomalehden (kaiken sen ruoan ja juoman lisaksi, mita tarjottiin), josta luin, etta Pohjois-Intiaa oli taristellyt tiistaina sama maanjaristys, joka oli aiheuttanut tuhoa Tehranissa Iranissa. Itsehan olin junassa koko tiistain, joten meni kylla nyt jaristykset ihan ohi. Mitaan tuhoja taalla ei kuitenkaan syntynyt - Jaipurissa kuulemma pariin rakennukseen muodostunut saroja ja siella seka Delhissa ihmiset paniikissa poistuneet toimistoistaan kaduille muistellessaan pari vuotta takaperin tapahtunutta hyvin tuhoisaa jaristysta. Samasta lehdesta luin myos Bostonin pommituksista ja tana aamuna kuullessani malesialaiselta, etta Sabahissa (Borneolla siina osavaltiossa, jossa kaytiin Teijon kanssa) on nyt tilanne paalla, kun lauma aseistautuneita filippiinilaisia oli tunkeutunut alueelle ja aiheuttanut kunnon kaaoksen. En ole ehtinyt viela lukea tasta enempaa, mutta onhan tuo uutisointi nyt niin alytonta. Tiedan ettei se pommitusjuttu todellakaan pieni tai kiva tapahtuma ollut, itsellekin kylmat vareet tuli, kun katselin kuvia lehdesta (Intian lehdissa ei varmaan sensuuriaste niin korkea kuin Suomessa, koska lehti oli taynna shokeeraavia kuvia ihmisista, joilla jalka puuttui ja nakyi kuinka luut torrotti ja muuta hirveaa), mutta valilla vaan arsyttaa, etta muun maailman vastaavat tai suuremmatkaan tapahtumat eivat paase uutiskynnyksen yli melkein ikina. Pitaakin nyt lukea enemman tuosta Sabahin tilanteesta...
Jospa siina kaikki talla kertaa, kirjoittelen lisaa sitten, kun keksin lisaa tarinoitavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti