Srinagar on Jammu & Kashmir osavaltion kesapaakaupunki. Kashmir vaeston paaasiallinen uskonto on islam, eivatka he ole tyytyvaisia Intian hallintoon alueellaan. Nain ollen alueen poliittista tilannetta hallitsee separistiset puolueet ja paikalliset haluaisivatkin Kashmirista oman valtionsa. Intian perustuslaki takaa Jammu & Kashmir osavaltiolle autonomisen aseman, mutta kasittaakseni autonomiaa ei ole ikina saatettu taytantoon ja aluetta kohdellaan kuten muitakin Intian osavaltioita. Tasta syysta alueella syttyy aika ajoin levottomuuksia paaasiassa separistien mielenosoitusten/Intian hallintoa vastaan kohdistuvien iskujen myota. Nain ollen armeijan lasnaolo alueella on hallitsevaa, mutta talla hetkella tilanne on rauhallinen, eivatka armeijan sotilaat vaikuttaneet sen kireammilta kuin Ladakhissakaan. Viimeksi helmikuussa alueella syttyi levottomuuksia, kun eras kashmirilainen Afzal Guru hirtettiin Delhissa. Guru oli tuomittu kuolemaan syyllisena vuoden 2001 Intian hallitusta vastaan kohdistuvasta iskusta New Delhissa, jonka seurauksena kymmenia ihmisia kuoli ja loukkaantui. Gurun laheiset eivat paasseet nakemaan Gurua vankilassa koko tuomion aikana, ei myoskaan ennen hirttamista. Tama synnytti pienimuotoisia levottomuuksia Srinagarissa, koska paikalliset kokivat taman vaaryytena perhetta kohtaan. Levottomuuksien seurauksena Intian hallitus asetti Srinagariin ulkonaliikkumiskiellon, joka kesti kaiken kaikkiaan seitseman paivaa. Paikalliset eivat kuitenkaan kokeneet tilannetta vakavana, ja pitavatkin Kashmirin taman hetkista tilannetta rauhallisena. He myos haluavat rohkaista turismia, erityisesti ulkomaanturismia alueella ja toivovat, etta ulkomaalaiset ymmartaisivat kuinka hieno ja erityinen alue on kyseessa, ja auttaisivat heita tavoitteessaan luoda Kashmirista itsenaisen valtion. Yritin kovasti kysella mita vaaryyksia Intian hallinnon toimet Kashmirissa oikein kattavat, mutta siihen en saanut kunnollista vastausta. Uskoisin, etta kyseessa on samankaltaiset vaaryydet, mita vahemmistot muuallakin maailmassa ulkoisesta hallinnosta johtuen kokevat. Kaiken kaikkiaan tilanne on varsin monimutkainen, eivatka Kiinan ja Pakistanin poikkeavat nakemykset Jammu & Kashmirin (Intian) valtion rajoista selkeyta asiaa, painvastoin.
Ladakhissa olikin vasta huhtikuun puolivalissa tilanne paalla, kun Kiina pystytti armeijaleirin Intian valtion alueelle. Vastineeksi Intia pystytti oman leirinsa, joka koostui paaasiassa poliiseista ja muista viranomaisista, vastapaata kiinalaisten leiria. Tilannetta uutisoitiin "standoffina" ja se olikin kunnolla valtakunnan mediamyllyssa kasiteltavana. Kasittaakseni tilanne saatettiin loppuun rauhallisesti ja todettiin, etta kyseessa oli vain vaarinkasitys sen hetkisesta "Line of Controllista", joka kaytannossa toimii talla hetkella Kiinan ja Intian (seka Pakistanin) valtion rajana. Virallisen rajan sijaintia ei siis ole pystytty valtioiden valille neuvottolemaan.
Maantieteellisesti Kashmirin laakso poikkeaa suuresti Ladakhista. Siina missa Ladakh on taytta aavikkoa, Kashmirin laakso on hyvin vehreaa ja Srinagarin hallitsevana ominaispiirteena on Dal jarvi seka lukuisat puutarhat (seka jarvella lilluvat brittien keksimat asuntoveneet, perusintialainen kaaos miljoonakaupunki seka vanhan kaupungin kapeat kujat). Ilmasto on myos hyvin mieto, lampotilat olivat huhtikuussa paivisin +20 asteen kieppeilla laskien illalla noin +10:neen. Kosteutta on myos paljon ja aamulla heratessa tuntui, kuin olisin herannyt teltasta.
Srinagarissa paaasiassa vain kavelin kaupungilla, jutustelin guesthousen perheen kanssa (paasin vahan liiankin hyvin perille perheen ongelmista), vierailin puutarhoissa ja tein puolentoistatunnin veneristeilyn venetsiamaisella shikara-paatilla. Opin myos paljon oikeista alkuperaisista pashminoista, jotka valmistetaan Ladakhissa laiduntavien pienten vuohien rintavilloista - kashmirista. Ne ovat todella pehmeita ja arvokkaita ja jopa valtio tukee niiden kasinvalmistusta.
Srinagarista jatkoin matkaani Jammuun, joka on osavaltion talvipaakaupunki. Koska unohdin laittaa heratyksen paalle, herasin liian myohaan, jotta olisin voinut matkustaa bussilla siten, etta olisin saapunut perille valoisan aikaan. Niinpa paatin ottaa jaetun jeepin, joka on nopeampi ja ainoastaan parisataa rupiaa bussia kalliimpi. Jeepissakaan ei luonnollisesti kummoisesti tilaa ollut ja kaytannossa matka meni istuessa delhilaisen nuoren miehen kainalossa (tilaa oli liian vahan, jotta oltaisiin voitu mukavasti istua hartiat vierekkain), polvet hampaissa ja avoimista ikkunoista puskevaa polya suussa ja silmissa. Istuin etupenkilla keskella (penkit yhtenaiset edessakin), joten vaihdekeppi tarisi jalkaa vasten koko matkan. Enpa ookaan aiemmin saanut mustelmia vaihdekepista :D Tie kulki vuorten lapi, mika takasi uskomattoman hienot maisemat. Lisaksi matkalla nakyi sopoja porroisia vuoristoapinoita seka kylalaisten tieta pitkin paimentamia vuohi-, lammas- ja ponilaumoja. Etupenkilta oli myos hyva tarkkailla intialaista ajotyylia ja loppumatkasta liikenne alkoi jossain maarin kayda jarkeenkin kaikkine ohituksineen, toottailyneen, akkijarrutuksineen ja valonvalayttelyineen. Kuorma-autoja oli tiella paljon, mutta ne tekivat aina intialaisesti ajatellen hyvin tilaa nopeammille ajopeleille. Ymmarsin myos ainakin Euroopassa vuoristossa kaytettavien "rinneverkkojen" merkitysten putoilevien kivien ehkaisemisessa, silla tuolla tiella oli jatkuvasti "shooting rock areas" eli kaytannossa kivenlohkareita keskella tieta - onneksi yksikaan kivi ei sattunut tippumaan meidan ajoreitille.
Jammussa ei ole mitaan nahtavaa, jos ei ole hindu, joille kaupungissa sijaitsevat temppelit ovat jonkin sortin pyhiinvaelluskohteita. Se olikin siis hyvin tyypillinen intialainen kaupunki. Kaikki paikalliset olivat kuitenkin hyvin ystavallisia ja suorastaan pettyneita, kun minakin muiden lankkarien tavoin vietin kaupungissa vain yhden yon napatakseni aamubussin Dharamsalaan Himalajalle Himachal Pradesh osavaltioon. Koska en ollut juuri tavannut lankkareita puoleentoista viikkoon ja jutustelu intialaisten kanssa alkoi uuvuttaa, halusin suunnata backpacker ghettoon McLeod Ganjiin, joka tunnetaan myos Upper Dharamsalana (10 km virallisesta Dharamsalasta). Tama on Dalai Laman asuinpaikka ja miulla kavi itse asiassa tuuri, silla Dalai Lama saapui kaupunkiin juurikin tana aamuna. Kuvittelin nahneeni hanesta vilauksen temppelilla hanen talonsa edessa (vartijoiden ja kaltereiden lapi). Talla kertaa Dalai Lama ei kuitenkaan anna mitaan opetuksia, joten hanen nakemisensa jaanee ainoastaan tuohon (kuviteltuun) vilaukseen. Muutoinhan tama mesta on peruslankkaripesa natilla paikalla vuoristossa. Talla hetkella oon tosi onnellinen, oon tavannut mukavia ihmisia ja muutenkin... mukavata tama reissaaminen. :)
Kaikki siis erinomaisesti taalla, ei huolia mistaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti