Reissun loppu

3 paivaa jaljella Intiaa... mita olen oppinut? No en tieda olenko muuttunut yhtaan, en varmaankaan, mutta ei Intia vaikuta miltaan taydelliselta kaaokselta, pikemminkin jarjestelmalliselta sellaiselta.

Oon nyt Chandigarhissa, jossa tarkein nahtavyys on Fantasy Rock Garden, jonka suunnitellut heppu (Nek Chand) sai idean, kun kaupunkia perustettiin. Useita kylia tuhottiin kaupungin tielta ja Chand oli kauhuissaan siita syntyneesta jatemaarasta. Niinpa han alkoi salaa muodostaa jatteesta (puusta, kivista, metallista yms.) veistoksia laheiseen metsaan valtion omistamalle maalle. Kun veistokset loydettiin, olisi ne pitanyt lain mukaan tuhota, mutta kaupungin hallitus naki niilla kulttuurista arvoa. Nyt puistoa laajennetaan ja siita on muodostunut palkittu kulttuuurinahtavyys, joka muistutti ainakin minua Barcelonan Gaudin suunnitelemasta Park Guellista. Tykkasin siita siis kovasti, vaikka intialaiset oli jalleen vahan yli-innoissaan itsensa ja miun kuvaamisen kanssa.

Tulin tanne Chandigarhiin siis Shimlan hillstationilta noin 2000 metrin korkeudelta. Shimlasta paasee alas niin kutsutulla toytrainilla, joka hyrryyttaa hitaasti (kuudessa tunnissa) 90 kilometrin matkan Chandigarhin lahella sijaitsevaan Kalkaan. Itse tykkasin toytrainista, jonka nimi tulee siita, etta se kulkee naurettavan kapeita raiteita pitkin. Unesco on myontanyt maailmanperintostatuksen raiteille ja sen myota valia kulkee tavallisten junien lisaksi Heritage-junia, jotka ylittaa hintatasollaan reilusti miun budjetin. Heritage-junatkin ovat kylla sahkojunia, mutta niita kuskaava veturi on leluhoyryjunan nakoinen ja ilmeisesti vaunut paljon siistimmat ja hienommat. Miulle kylla se perusjuna kelpasi loistavasti, nimittain kuljin matkan junalla nimenomaan kauniiden vuoristomaisemien takia. Niin, ja tahan asti oon nahnyt ihmisten hyppivan junasta ainoastaan elokuvissa. Onneksi tuokin asia nyt korjaantui, kun joku junan tyontekija paatti loikata keskella ei mitaan toytrainin kyydista. Vaikka juna kulkeekin hitaasti (ehka 10-20km/h), niin silti tyyppi matkahti mahalleen muutaman juoksuaskeleen jalkeen :D Kylla se sielta ylos konysi, mutta epaselvaksi jai, miksi han paatti kesken matkan kyydista poistua.

Shimlassa oli miellyttava 25-30 astetta lamminta, joten paluu tanne maankamaralle oli aika jannittava - lampotilat pyorivat talla hetkella +40 asteen tienoilla. Oon siis melko hyvin sulanut tanne ja hikoilen koko ajan kuin sika. :D Hyva ainakin lammitella hetki ennen paluuta kylmaan (?) Suomeen.

Tanaan oon hyrryytellyt pitkasta aikaa pyorariksoilla. Tykkaan niista jotenkin eniten. Ehka siita syysta, etta kuskit ovat selkeasti koyhia (heita nakee aina nukkumassa kadulla tai riksoissaan) ja tarvitsevat rahaa, eivatka he ikina tunnu pyytavan liiallista hintaa tai muutenkaan aiheuta sellaista haslinkia kuin monet tuktuk-kuskit. Itse asiassa heidan pyytamansa hinta tyomaaraan on ihan naurettava ja oonkin usein antanut heille tippia, vaikkei se kulttuuriin kuulukaan. Mutta heille 10 lisarupiaa oikeasti tuntuu jossakin ja tanaankin tyypit hyrryytti minnuu ympariinsa tassa helteessa suomalaisen silmissa ilmaiseksi (30r parista kilsasta). Naurettavana turistina kavelin kylla myos paljon, ja hotellille palatessani naytin oikeen uivan hiessa.

Chandigarh on myos aivan toisenlainen kuin muut intialaiset kaupungit, joissa oon kaynyt. Miun silmissa taa on enemman kommarityylinen: leveat kadut ja ruutukaava. Kaikkialle on siis pitka matka ja kaikki kadut on ihan samannakoisia. Eipahan kertaakaan tarvitse kuunnella sita jaretonta toottailya koko ajan. Miun seuraavassa kohteessa se kylla korvaantuu - meen nimittain huomisaamuna hyperaktiiviseen Amritsariin katsomaan kuuluisaa Kultaista temppelia ennen paluuta Delhiin ja Suomeen. Delhissa en tosin ole kuin yon lentokentalla, koska lento lahtee aikaisin aamulla, niin ei tuntunut olevan mitaan jarkea varailla hostellia ja maksaa taksia lentokentalle, kun yhteen asti yolla sinne paasee katevammin (ja halvemmalla) metrolla.

Kaiken kaikkiaan on kylla hyva, etta pelottelin itseani ihan jarjettomasti ennen tanne tuloa. Olin valmistautunut siihen, etta miulla on taalla jatkuvasti ripuli, ihmiset tokkii ja roikkuu kadessa kiinni eika missaan saa olla rauhassa. Sen sijaan kovinkaan moni ei ole kiinni tarraillut (en nyt tahan hataan muista yhtakaan) enka ole kertaakaan karsinyt minkaanlaisista vatsavaivoista. Auringonpistos tuli pari kertaa (motohyrryytyksesta ja junassa istumisesta, kylla, junassa istumisesta), mutta sekin meni aina yhdessa yossa ohi. Kurkkukin oli vahan kipee tuossa viime viikolla, mutta niin ikaan sekin parani itsestaan. Oon myos onnistunut jarjestamaan itseni paikasta toiseen paaasiassa paivasaikaan ennen pimeaa, joten uuteen paikkaan saapuminen on tuntunut helpolta ja vaarattomalta. Oon kayttanyt tahan asti ainoastaan julkisia kulkuvalineita ja matkustanut junassa paaasiassa kahdessa halvimmassa luokassa ilman mitaan ongelmia. Myos paikallisbusseissa oon saanut olla paaasiassa ihan rauhassa. Lannessa ihmisia siis pelotellaan paljon Intialla. Se on kylla ihan hyva, silla mikali en ois valmistautunut siihen, etta taa on yberarsyttava paikka, en varmaan olisi tykannyt tasta nain paljoa! Ja no onhan tama likainen, aanekas, hammentava ja intialaiset voi noin yleensa ottaa toisinaan suurestikin paahan, mutta ei taa miusta ole Thaimaata vaarallisempi (no ehka siella uskaltaisin yoaikaan liikkua enemman yksin ulkona kuin taalla, varsinkin kaupungeissa. Tosin voi taallakin vilkkailla kaduilla ihan huoletta pimeella yksin liikkua...). Varkaitakaan ei ole lahimainkaan siina maarin kuin Euroopassa.

Tosin pakko myontaa myos, etta miun nakemyksen mukaan naisena reissaaminen poikkeaa kylla melkoisesti miehena reissaamisesta. Oon tavannut niin tolloja yksinaisia reissumiehia, etta valilla oikeesti ihmettelen, miten ne voi vaan saheltaa taalla silla tavalla. Useimmille on myos ollut yllatys, etta kun nainen on heidan seurassaan, tata myos kohdellaan miehen naisena, eivatka perusintialaiset ikina muunlaista tilannetta ymmartaisikaan (esimerkiksi, jos he haluavat ottaa kuvan naisen kanssa, he kysyvat tata naisen seurassa olevalta miehelta - onpa tosi kiva, kun ne miehet antaa luvan ottaa kuvan miun kanssa ja sitten joudun tonottamaan miljoonan hikisen intialaisen kainalossa, koska miehen lupa luonnollisesti tarkoittaa sita, etta minnuun saa myos koskea. Mies sitten vaan ihmettelee siina, etta mita, eiks ne halunnutkaan kuvaa MIUN kanssa - PAH. Tama siis eroaa siita, etta kun oon yksin ja minnuu pyydetaan poseeraamaan kuvaan, he eivat ikina veda minnuu niin roimasti kainaloonsa, useimmat poseeraavat vain vieressa koskematta minnuun - varsinkin, jos oon haluton kuvattavaksi). No joo, ehka jatan avautumisen noista tolloista reissumiehista sikseen, valilla vaan on oikeesti ottanut paahan, kun niilla tyypeilla on kaiken lisaksi viela hirvea patemisen tarve ja he ovat tulleet tanne vain siksi, etta se on cool menna sekoilemaan Intiaan.

Mutta joo, ei tassa enaa hirveesti ole aikaa siis. En usko, etta kirjoitan kultaisesta temppelista mitaan, ellei tule joku todellinen oivallus, etta tuon haluan purkaa ulos tekstina. Facebookkiin uppailen lisaa kuvia sitten Suomesta kasin. Pian nahdaan! :)